Turvapaikka (1995)
Arto Salmisen esikoisromaanissa kuvataan työntekijöiden ja pakolaisten elämää lakkautusuhan alaisessa vastaanottokeskuksessa. Pakolaisia ei mitenkään idealisoida, vaan he tappelevat keskenään ja ovat sillä lailla sekä mukavia että raivostuttavia kuin kaikki muutkin ihmiset.
– Valtonen ja sen kaverit halveksuu neekereitä vaikka ne ei tunne ensimmäistäkään. Me tunnetaan – ja halveksutaan, sanoi Hynynen.
1990-luvun alussa Arto Salminen työskenteli turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksessa Siuntiossa. Kirja perustuu omiin kokemuksiin, joskaan useimmat sen yksityiskohdat eivät sattuneet hänelle itselleen.
– Se asenne on kyllä se, mikä oli vallitseva ainakin siihen aikaan siinä työyhteisössä – sellainen idealismin ja rasismin sekoitus. Moni tuli idealistisista syistä töihin, mutta äkkiä käytäntö ja työn kovuus murensivat sitä idealismia. En tiedä, voiko sitä kutsua rasismiksikaan, se on sellaista outouden ja vieraiden tapojen kammoksumista.
Varasto (1998)
Maalikaupan varastomiehet Rousku ja Raninen kärräävät tavaraa ja heittävät joutohetkinään tikkaa pornolehden keskiaukeamakuvaan. Rousku myy tavaraa ohi kirjanpidon omaan laskuunsa. Kun pomo pääsee hävikistä jyvälle, Rousku käräyttää epäröimättä syyttömän työkaverinsa.
Rouskun liikekumppani Jylhäkorpi saarnaa 1990-luvun suuren nousukauden kääntöpuolesta.
Sää tykkäät siitä että sulla on työssäkäyvän status. Sen tietää työnantajatkin. Ne tietää että sää suostut joustoihin ja työelämän kehittämisiin. Ne on tehneet susta venyvän. Sää joustat ja joustat. Ne on saaneet koko valtakunnan uskomaan, että kun palkkoja pienennetään niin työpaikat lisääntyy. Ja sitä myöten kun sun palkkaa pienennetään niin tuloloukkutoimikunta pienentää työttömien sossurahoja. Köyhät köyhtyy tasatahtia. Suhteet pysyy ennallaan.
Arto Salminen on ollut varastomieskin.
Miksi esimerkiksi tässä kirjassa kaikki henkilöt ovat läpeensä vastenmielisiä?
– Olen pyrkinyt kuvaamaan, mitä saadaan aikaan sillä, että pienen ihmisen elämää kiristetään koko ajan. Se on se tarkoitus.
Paskateoria (2001)
Romaanin minä on iltapäivälehden toimittaja Suurnäkki ja miljöönä mm. lehden toimituskokoukset, joissa levikin laskiessa päätetään ruveta tekemään huonompaa lehteä. Päätoimittaja kieltää tekemästä haastatteluja, joissa näyttelijä kertoo elämänsä roolista. Sen sijaan pitää paljastaa, että näyttelijällä on tippuri.
Toimittaja lähetetään haastattelemaan julkisuutta kaipaavaa aloittelevaa formulakuskia, joka lupaa täyttä yhteistyötä.
Ja multa voi kysyä mielipidettä vaikka mistä. Jos teillä on vaikka joku sellainen kiertohaastattelu missä te kyselette julkkisten seksielämästä niin no problem, mä olen mukana. Tai jotain arkaluontoista, kaikki käy. Mun tyttöystävällä on ollut yksi alapään juttu, visvasyylä. Me voidaan kertoa julkisesti siitä.
– Tein Paskateorian aluksi niin, että se tapahtuu tulevaisuudessa. Sen piti olla vuosi 2018 eli vuoden -18 tapahtumat, mutta sadan vuoden päästä.
Kustantamon mielestä käsikirjoituksen tulevaisuus oli kömpelö, joten se siirrettiin nykypäivään. Siitä kirjaan jäi monessa kohtaa toteutunut ennustuksen luonne.
Ei-kuori (2003)
Urkki ja Seppo ovat veljeksiä ja taksikuskeja. Lisää rahaa tarvittaisiin, ja onneksi mummolla taitaa olla dementia sekä yksiö, jonka heidän äitinsä pistää rahoiksi. Paitsi ettei mummolla olekaan dementiaa ja sairaala haluaa kotiuttaa hänet. Kämppä vain on sillä välin myyty.
Me ollaan kaikki täällä kusetettavana. Tämä maapallo pyörii sen varassa että ihmisiä kusetetaan ja niistä otetaan hyöty irti.
– Kun ajoin taksia, niin siitä sain miljöön. Oli helppo ruveta kirjoittamaan, kun tietää, miten taksia ajetaan. Muuten siinä on sama juttu, että se on enimmäkseen mielikuvituksen tuotetta, mutta on siinä ehkä jotain, mitä olen kuullut taksissa tai lukenut lehdestä.
Lahti (2004)
Arto Salmisen lempeimmässä romaanissa armeijan salaisessa harjoituksessa ammutaan sikoja ja testataan kenttäsairaalaa. Nuotiolla kapiaiset ylistävät armeijan ylivertaista logistiikkaa. Toisaalla lahdataan luhistuva pienyrittäjä.
– Asiakastyytyväisyys, se sanoi.
– Siinä on avainsana. Siinä me halutaan olla vahvoja, vaikka se vähän maksaakin. Tuotteen fyysiseen siirtoon meillä on nopea ja luotettava jakelukanava. Ja lisäksi meillä on käytettävissä markkinointikanava, jota on ammattilaiset suunnitelleet satojen vuosien aikana. Arvaako pojat mikä se on?…Se on kirkko. Kirkon kanssa meillä on strateginen allianssi. Kirkko hoitaa omalla vahvalla tyylillään osan tiedonvälityksestä ja markkinointituesta, kuvaa majuri Tuppervaara lääkintäkoulun oppilaille sodassa kaatuneiden jälkihoitoa.
Lahtikin perustuu Arto Salmisen omiin kokemuksiin. Hän oli itse armeijassa salaisessa harjoituksessa, jossa ammuttiin nukutettuja sikoja ja testattiin kenttäsairaalaa.
Arto Salmisen kirjoissa käytetään uskomatonta talouselämän puppukieltä. Varsinkin Lahdissa kapiaisten juttujen ja Kalavaleessa uuden ajan mediaguru Kasperin loitsujen luulisi olevan ääriparodiaa.
Mutta tietenkin kumpikin teksti on oikeaa. Salminen löysi kirpputorilta Tiede ja ase -nimisen julkaisusarjan, jossa on tutkimuksia sodankäynnistä ja logistiikka kunniassaan. Logistiikalla Salminen kytki armeijan liike-elämään, jossa käytetään muutenkin paljon sotatermejä.
Kalavale – Kansalliseepos (2005)
Kasperin loitsut taas ovat peräisin bisnesoppaista ja johtamistaidon kirjoista.
– Se on niin mieletöntä kieltä, ettei sellaista voi millään keksiä. Ei yhdelläkään kirjailijalla ole sellaista mielikuvitusta, hän sanoo.
Eli siinä se on se tämän päivän kansalliseepos: Yritysvalmennuksen ja bisnesoppaiden kieli. Eli:
– Yleinen valehtelu. Puhutaan niin, ettei kenenkään ole tarkoituskaan ymmärtää, mitä puhutaan.
– Kaikkein häijyintä on elinkeinoelämän suurten poikien puhe, kun he puhuvat paikallisesta sopimisesta. Se on loistava sana, se kuulostaa yhtä herttaiselta kuin kyläkauppa. Mutta käytännössä se tarkoittaa sitä, ettei tarvitse välittää työehtosopimuksista, vaan työnantaja voi sanella palkan. Se on paikallinen sopimus.
– Taxellit ja muut käyttävät paljon tätä, että täytyy huolehtia yhteiskunnan dynamiikasta. Se taas tarkoittaa sitä, että rikkaiden verotusta on pienennettävä. Mutta kun ei voi sanoa, että nyt täytyy kyllä rikkaiden veroja laskea, niin puhutaan dynamiikasta. Siihen kaikki ovat valmiita osallistumaan.
uutiskirje 
