Helsingin yliopiston Suomen ja Pohjoismaiden historian professori Markku Kuisma on tutkinut talous- ja yrityshistoriaa. Vastikään häneltä ilmestyi suomalaisten sahojen historia, jossa kerrotaan monta tarinaa Suomen modernisaatiosta.
Kuisman mielestä on hyvin vaikea nähdä Suomen teollistumisessa mitään muuta väylää kuin puuhun nojaaminen.
– Suomi oli syrjäinen maa, metsät olivat suurin raaka-ainelähde ja Euroopassa löytyi puulle kovasti kysyntää 1800-luvun alkupuolelta lähtien.
– Jos isot kulutusmaat kuten Englanti eivät olisi tarvinneet puuta, ei Suomella olisi ollut mahdollisuuksia kehittyä nykyisenkaltaiseksi moderniksi teollisuusmaaksi. Tekstiili- ja kulutustarviketeollisuus olivat riippuvaisia Venäjän markkinoista. Niiden varassa Suomi olisi pysynyt maatalousmaana.
Metsäteollisuus teki Suomesta banaanivaltion
Onko metsäteollisuus pitänyt esimerkiksi Itä-Suomen kehitystä jumissa, yksipuolistanut tuotanto- ja elinkeinorakennetta?
– Suurteollisuus imee aina resurssit, työvoiman ja raaka-aineet ja samalla suurteollisuuden rattaita pyörittämään pääsevien elintaso nousee. Metsäteollisuus loi eri puolille Suomea lukuisia suuria yhdyskuntia.
– Ongelmaksi suurteollisuus osoittautuu vasta sitten, kun se ajautuu kriisiin, kuten paperiteollisuudelle on nyt käynyt. Korvaavaa teollisuutta on vaikea löytää ainakaan nopeasti. Tässä mielessä suurteollisuus on sekä siunaus että kirous.
– Suomessa jatkui 1950-luvulle banaanivaltiotyyppinen kehitys metsäteollisuuden vuoksi. Nokian vanavedessä teollisuutemme monipuolistui.
Kuisman mielestä kukaan ei rakastanut metsäteollisuutta. Lukuisiin devalvaatioihin ajauduttiin metsäteollisuuden etujen vuoksi. Tehtaiden pysäyttämisen sijaan tehtiin devalvaatio, koska metsäteollisuus koettiin suomalaisen yhteiskunnan kohtalonkysymykseksi.
Palkkojen- ja kantohintojen alennus oli devalvaation vaihtoehto. Devalvaatio oli ulkoinen voima, joka toteutti eri osapuolten toiveet.
Markku Kuisman ajatuksia laajemmin 30.12. ilmestyneessä Kansan Uutisten Viikkolehdessä.
lehti 