Lakkautetun Kemijärven sellutehtaan tiloissa toimineen Arktos Groupin liimapuutehtaan yrityssaneeraus nostattaa rajuja jälkipuheita Lapissa.
Sellutehdasta puolustanut Massaliike on saanut syyt niskaansa Arktosin tuotannon keskeyttämisestä ja 70 työntekijän joutumisesta pakkolomalle. Työ ja elinkeinoministeriön johtaja Anssi Paasivirta syytti Lapin Kansan haastattelussa Kemijärven Massaliikettä Arktosin toiminnan vaikeuttamisesta. Hän viittasi sellutehtaan rakennusten suojeluhakemukseen ja siihen, että Massaliike on ruokkinut Arktoksin toiminnalle kielteistä ilmapiiriä Kemijärvellä.
Massaliikettä sen alusta asti johtaneet Juha Pikkarainen ja Heikki Nivala iskivät tiistaina vastaan oman näkemyksensä: omat virheet sysätään toisten niskaan.
Pikkarainen ja Nivala painottavat Massaliikkeellä olleen vain yksi tavoite. Se oli kannattavan sellutehtaan toiminnan turvaaminen ja paikallisen uusiutuvan puuraaka-aineen käytön jatkuminen Kemijärvellä. Tämä ei toteutunut.
Puun hintaa laskemaan
Kaksikon mukaan jokainen Massaliikkeen esittämä väite on kuitenkin toteutunut:
Stora Enso perusteli Kemijärven sellutehtaan sulkemista puupulalla. Massaliike osoitti asiantuntijalausuntoihin perustuen, että yhtiö tavoitteli Pohjois-Suomeen puupuskuria, jonka avulla kuitupuun hintaa voidaan laskea koko maassa. MTK:n laskelmien mukaan Suomessa on tällä hetkellä kymmenen miljoonaa kuutiota kuitupuuta, jolle ei ole ostajia. Kuitupuun hinta on laskenut selvästi.
Stora Enson toimitusjohtaja Jouko Karvinen ilmoitti, että yhtiö ostaa kaiken puun mitä on tarjolla. Massaliikkeen Pikkaraisen ja Nivalan mukaan lupaus oli katteeton ja kantorahatulojen menetykset ovat olleet merkittäviä.
Suojelua haki ammattiosasto
Sellutehtaan rakennusten suojelua ei hakenut Massaliike, vaan Paperiliiton Kemijärven osasto. Lapin Ely-keskus antoi kielteisen suojelupäätöksen heinäkuussa 2008. Ammattiosasto ei valittanut asiasta.
Suojeluhakemus ei viivästyttänyt Artoksen toimia. Sille siirtyneessä kuivaamorakennuksessa olleen kuivauskoneen purku jatkui keskeytyksettä alkusyksyyn 2008 saakka. Vasta tämän jälkeen yhtiön oli mahdollista aloittaa liimapalkkitehtaan rakentaminen kuivaamorakennukseen.
Liukosellua nyt Kanadassa
Massaliike esitti, että Stora Enso ryhtyisi keittämään Kemijärvellä liukosellua. Yhtiö ilmoitti yt-neuvotteluissa, ettei tämä kuulu sen ydinliiketoimintaan. Nyt Kemijärven sellutehtaan keittimillä keitetään liukosellua Kanadassa ja Stora Enso on aloittanut liukosellun keiton Uimaharjussa.
Pikkarainen ja Nivala toteavat, että Stora Enso olisi voinut aloittaa liukosellun tuotannon Kemijärvellä jo kesällä 2008. Samalla yhtiö olisi saanut merkittävän etulyöntiaseman voimakkaasti kasvavilla liukosellumarkkinoilla.
60 miljoonan euron investoinneilla Kemijärvelle olisi saatu liukosellun lisäksi myös puupohjaisen etanolin valmistus liikennepolttoaineeksi.
– Stora Enson toiminta on ollut lyhytjänteistä, suunnittelematonta ja yhtiön kannalta taloudellisesti erittäin epäedullista. Ratkaisuissa ei ole ollut liiketaloudellisia perusteita ja niistä on ollut yhtiölle suurta haittaa, Massaliikkeen kaksikko väittää.
Arktos ei saanut linjaa käyntiin
Juha Pikkarainen ja Heikki Nivala ihmettelevät, miten Arktosin saha- ja liimapalkkilinjoja ei ole saatu toimimaan, vaikka niitä on rakennettu vuodesta 2008. Yleensä uuden sahalinjan rakentaminen tuotantokuntoon kestää enintään puolitoista vuotta ja liimapalkkilinjan alle vuoden.
– Hyviä esimerkkejä löytyy sekä Suomesta että Ruotsista, viimeisimpänä Pölkky Oy:n investointi Kuusamossa. Massaliike ei ole ollut rakentamassa linjoja eikä ole millään tavoin hidastanut niiden rakentamista.
Arktos Oy pääsi Lapin käräjäoikeudessa velkasaneeraukseen. Se halusi salata tilitietojaan 60 vuodeksi.
– Aiheesta voi kysyä, miksi, Nivala ja Pikkarainen toteavat.
– Mitä salattavaa voi olla yhtiöllä, joka on saanut runsaasti julkista tukea toimintaansa? Yritetäänkö salailulla peitellä omia toimia vai tukea myöntäneiden korkeiden poliittisten päättäjien tekemisiä? Joutuuko tavallinen veronmaksaja taas maksumieheksi? Kansalaisten oikeustaju on koetuksella.