Minun mielestäni Vasemmistoliitto ei saavuttanut sitä tavoitetta, mitä se puheenjohtajansa ja ehdokkaansa kautta tavoitteli: jokainen kansalainen äänestäisi ensimmäisellä kierroksella sitä ehdokasta, jonka arvomaailma tuntuu kaikista sopivimmalta.
Siitä voi olla ylpeä, että Arhinmäki ei tosiaankaan pelaillut. Joskaan ei pelaillut myöskään Lipponen. Kaikista selvemmin pelaamista harjoitti Haavisto, kuten Arhinmäki kampanjan aikana aivan oikein totesi!
Vaikea tilanne, kaksi hyvin oikeistolaista henkilöä on nyt toisella kierroksella vastakkain. Itse en ole vielä lainkaan varma haluanko äänestää ollenkaan. Olisi muuten äänestysikäni ajalta ensimmäinen kerta, jos nyt jätän väliin.
Aina tietysti pitäisi yrittää vaikuttaa. Jos äänestän annan tietysti äänen Haavistolle. Joskin lähestulkoon ainoastaan sen takia, että hän kannattaa sukupuolineutraalia avioliittolakia ja homojen adoptio-oikeutta. Nämä ovat ihmisoikeuskysymyksiä, jotka sivistysvaltiossa pitäisivät olla itsestäänselvyyksiä. Ilman muodollista valtaakin presidentti voisi olla kuitenkin näissä kysymyksissä arvovaltavaikuttajana edistämässä tasa-arvoisuutta.
Se on ainakin selvää, että vasemmistoa tarvitaan tämän päivän Suomessa ja mitä suuremmissa määrin. Vihreät eivät todellakaan ole vaihtoehto. Käytännön politiikassa he eivät useinkaan kelpaa yhteistyökumppaniksikaan hyvin oikeistolaisen politiikkansa takia. Toivoa sopii, että edes demareiden kanssa olisi jotain yhteistä paremman huomisen tavoittelussa!
Siitä olen iloinen, että nimenomaan Vasemmistoliitto on pysynyt kokonaan erossa tästä yleispersuttumisesta. Jos tästä seuraa marginalisoitumista, entä sitten? Persut ovat jo olemassa ja aina voi vaihtaa porukkaa jos on ”pelimies”. Tätähän siis Vasemmistoliitto ei ole. Hyvä!
Huomioida kannattaa myös, että vaikka demareissa persuttumista Lipposen antipopulismista huolimatta on harrastettu, niin kannatus vain laskee. Kyllä heidänkin kannattaisi palata juurilleen ja ihmisoikeuskysymyksissä kuunnella Moosestaan!
uutiskirje 
