Nyt sen myöntää jo kapitalistinenkin tiedemies: Euroopan talous ja rahaliitto yhteisine valuuttoineen oli liian yltiöpäinen rakennelma liittäessään yhteen aivan liian erilaisia maita.
1990-luvun poliittisten johtajien kunnianhimo jättää nimensä historiaan sai sulkemaan silmät taloudellisilta tosiasioilta. Tästä todistaa myös se, että isot EU-maat Saksa ja Ranska rikkoivat heti ensimmäisen tilaisuuden tullen yhteistä vakaussopimusta. Se ei ollut uskottava alun alkaenkaan.
Emun rakennevioista todistaa myös päättymätön draama Kreikan ympärillä. Valtio, jonka kansantuote muodostaa kaksi prosenttia koko euroalueesta, heiluttaa koko maanosaa kriisikokouksesta toiseen. Nyt euroalue on myös virallisestikin taantumassa.
Kreikan eron mahdollinen hinta muulle euroalueelle on laskenut.
Yhä useammat veikkaavat, että euron hajoaminenkin alkaa Kreikasta. Mitkään tukipaketit ja miljardien pumppaaminen eivät nykyrakenteessa riitä, eivätkä ole edes mielekkäitä. Kreikassa vallassa olleet poliitikot ovat tehneet karmeita virheitä, mutta kreikkalaisten kurittaminen lisää työttömyyttä tuottamalla, minimipalkat alle 600 euroon laskemalla sekä laajalla yksityistämisohjelmalla eivät nosta maata jaloilleen, päinvastoin.
Monien eurooppalaisten poliitikkojen lisäksi Kreikan eroa eurosta ennustavat nyt myös niin sanotut markkinat. Kansainvälisen investointipankin Citin asiantuntijat arvioivat viime viikolla Kreikan eron todennäköisyyden seuraavan 18 kuukauden kuluessa nousseen 50 prosenttiin. He arvioivat, että muiden maiden halukkuus luotottaa Kreikkaa alkaa olla lopussa. Lisäksi Kreikan eron mahdollinen hinta muulle euroalueelle on laskenut.
Kun puhutaan Kreikan luotottamisesta, on tietysti aina pidettävä mielessä, että oikeasti kysymys ei ole Kreikan luotottamisesta. Kuten professori Heikki Patomäki tällä viikolla ilmestyneessä kirjassaan osoittaa, kysymys on keinottelua harjoittavien rahoitussijoittajien aiheuttamasta ”eeppisestä taantumasta”, jossa yksityinen velka siirretään julkiseksi velaksi juuri ”pelastuspakettien” muodossa.
Kreikan eroa ennustavan Citin lisäksi suurimmat ”Kreikan tukipakettien” hyötyjät tulevat Saksasta, Ranskasta ja Britanniasta.
Arvovaltakysymysten takia Kreikan ero, velkajärjestely ja uusi alku ovat kuitenkin hyvin vaikeita toteuttaa. Emu-eliitin pitäisi keksiä kunniallinen tie, miten Emusta päästään eroon, toteaa erikoistutkija Pekka Sauramo.