Maailmanpankin pääjohtaja Robert Zoellick ilmoitti 15.2. ettei hän ole hakemassa toiselle kaudelle. Ilmoitus käynnisti välittömästi huhumyllyn tulevan johtajan kansallisuudesta ja henkilöstä. Uusi pääjohtaja tullaan valitsemaan jo huhtikuussa ennen 20.–22.4. pidettävää Maailmanpankin kevätkokousta.
Yhdysvaltain valtiovarainministeri Timothy Geitner ilmoitti samana päivänä Zoellickin kanssa Reutersille, että Obaman hallinto tulee asettamaan oman ehdokkaansa ”tulevina viikkoina.”
Geitner totesi myös että valintaprosessista tullaan tekemään ”avoin.” On kuitenkin epäselvää, miten todellista tämä avoimuus tulee olemaan. Zoellick oli aikoinaan George W. Bushin hallinnon valinta tähän avainvirkaan.
Kehitysmaiden ehdokkaita ei toistaiseksi ole ilmoittautunut.
”Kiina toivoo, että Maailmanpankin seuraava johtaja tullaan valitsemaan ansioidensa perusteella sekä avoimella ja reilulla kilpailulla”, totesi Kiinan ulkoministeriön edustaja Liu Weimin AP-uutistoimistolle.
Kehitysmaiden ehdokkaita ei toistaiseksi ole ilmoittautunut, joten tähänastinen julkisuus on keskittynyt Yhdysvaltojen ehdokkaan arvailuun.
Hillary Clinton ehti ilmoittaa, ettei ole käytettävissä tehtävään. Myös Yhdysvaltojen valtiovarainministerin Larry Summersin nimi on ollut esillä. Bill Clintonin hallinnon valtiovarainministerinä työskennelleellä Summersilla on kuitenkin paljon vastustajia.
”[Summersin] mainetta ovat tahranneet hänen roolinsa rahoitusmarkkinoiden säätelyn purkajana, häpeämättömät kommentit naisten biologisista rajoitteista tutkijoina, sekä ideat tehdä saasteiden tuonnista liiketoimintaa kehitysmaille”, luonnehtii Maailmanpankin toimintaa seuraavan Bretton Woods Project- järjestön Tom Fry asetelmaa.
Johtajaruletissa on ollut esillä myös Bill Clintonin nimi, mutta Clinton ei ole kommentoinut tilannetta suuntaan tai toiseen.
Maailmantalouden ylimmäksi päätöksentekoelimeksi itsensä nimittänyt G20-maaryhmä linjasi huhtikuussa 2009, että Maailmanpankin ja kansainvälisen valuuttarahaston johtajat tullaan vastaisuudessa valitsemaan avoimella hakumenettelyllä.
Kyse oli merkittävästä linjanvedosta, sillä Maailmanpankin johtaja on aina sen perustamisesta eli 1940-luvulta lähtien tullut Yhdysvalloista ja IMF:n johtaja Euroopasta.
Linjaus joutui ensimmäisen kerran testiin viime vuonna, kun seksiskandaali pakotti IMF:n ranskalainen johtajan Dominique Strauss-Kahnin eroamaan. Nimellisesti mukana oli ehdokkaita eri maanosista, mutta valituksi tuli Ranskan entinen valtiovarainministeri Christine Lagarde.
”Presidentti Obama voi avata rohkeasti Maailmanpankin johtajan paikan Yhdysvaltojen ulkopuolelta tulevalle ehdokkaalle. Lienee kuitenkin houkuttelevaa käyttää nimitysvaltaa poliittisen tukijan palkitsemiseen etenkin, kun päätöksestä ei tarvitse kiistellä kongressin kanssa”, summasi The Guardian tilannetta 15.2.
Kirjoitus on julkaistu Kansan Uutisten Viikkolehden Tulosvaroitus-sivulla perjantaina 24.2. Tulosvaroitus Viikkolehdessä joka toinen viikko.
lehti 