Hallitus odottaa työmarkkinajärjestöiltä esitystä eläkeratkaisuista maaliskuun loppuun mennessä. Tilanne on kuitenkin lukkiutunut. SAK:n hallituksen varapuheenjohtajan Matti Huutolan (vas.) mukaan ongelmat alkoivat runsas kolme vuotta sitten Matin päivänä, kun silloinen pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) esitti eläkeiän nostamista totaalisesti kahdella vuodella 63 vuodesta 65 vuoteen.
– Tästä alkoi tilanne, jossa poliitikot ryhtyivät määräilemään työntekijöiden palkasta ja se ei voi johtaa kuin entistä kauheampaan riitaan. On muistettava, että työeläkerahat ovat työntekijöiden myöhennettyä palkkaa.
– Uskon, että ilman politiikkojen puuttumista ongelmat olisivat jo ratkenneet. Työmarkkinaosapuolet tuntevat vastuunsa ja ovat kautta historian löytäneet ne sopimukset, joita tarvitaan yhteiskunnan muuttuessa.
Huutolan mukaan on vinoa käydä keskustelua eläkeiästä, vaan pitäisi puhua nykyistä pidemmistä työurista. Viimeisen kolmen vuoden aikana on lukemattomissa työryhmissä pohdittu, mitkä asiat vaikuttavat työurien pidentämiseen alkupäässä, keskivaiheella ja loppupäässä. Tämä onkin Huutolan mukaan koko keskustelun arvokkain asia.
Vihoviimeinen keino
Elinkeinoelämän keskusliitto EK on koplannut yhteen vaatimuksensa eläkeiän alarajan nostosta 65 vuoteen ja eläkemaksujen tason määräämisen vuoden 2014 jälkeen. SAK:n hallituksen sanotaan olevan valmis neuvottelemaan eläkeiän nostosta, mutta monet liittojohtajat ovat tämän kiistäneet. Mikä on totuus?
– SAK ei ole hallituksessaan esittänyt eläkeiän nostamista kuin siinä vihoviimeisessä vaiheessa, joissa kaikki muut työnantajan kanssa yhdessä hahmotellut työelämän uudistamiseen ja työurien jatkamiseen suunnitellut toimet eivät toteutuisi.
– Työmarkkinaosapuolet ovat sitoutuneet, että vuonna 2024 ihmisten keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä olisi vähintään 62,4 vuotta. Neuvottelutilanteen laukaisemiksi SAK:n hallituksessa annettiin tällainen neuvottelumahdollisuus, ikään kuin porttien porttien portti, jos mikään ei onnistu.
– Eläkeiän nostamismahdollisuudesta ei tarvitse maaliskuun lopulla sopia, mutta tietyllä tavalla voidaan ajatella, että se on joskus pakko tehdä, jos mikään muu keino ei onnistu. Joka tapauksessa Suomessa on jatkossa tehtävä pidempää työuraa, haluamme sitä tai emme, painottaa Huutola.
Putkeen ei puututa
SAK:n mukaan eläkeiän suhteen ei tarvitse tehdä nyt päätöksiä. EK kuitenkin vaatii nostopäätöstä jo nyt, vaikka sen toteuttaminen jäisi myöhemmäksi.
Huutolan mukaan tämä linja lähti myös Matti Vanhasesta, joka esitti eläkeiän nostamista 65 vuoteen ilman mitään muita tekijöitä. Tämä prosessi pysäytettiin SAK:n ja muiden palkansaajajärjestöjen toimesta, mutta työnantajille jäi levy päälle.
– Kun muita eläkeasioita ryhdyttiin pohtimaan, niin työnantajapuoli ei pystynyt asiasta psykologisesti irtautumaan. Ihmettelisin, että työnantajat eivät näkisi palkansaajien vahvasti sitoutuneen työurien jatkamiseen. Tilanne ei laukea, jos työnantajat eivät luovu tästä ehdottomuudestaan.
EK:n hampaissa on pitkään ollut myös eläkeputki eli työttömäksi jääneiden ikääntyneiden työntekijöiden mahdollisuus lisäpäivärahoihin sekä osa-aikaeläke,
– SAK:lle ei käy missään nimessä lisäpäiväoikeuksien poistaminen. Työttömäksi jäävien ikääntyvien ihmisten työllistämismahdollisuudet ovat todella heikot. Me emme jätä tätä joukkoa sosiaaliturvan vähimmäisturvan piiriin.
Huutolan mukaan osa-aikaeläke on puolestaan keino, jolla voidaan jatkaa työuria. Sitä voidaan kuitenkin muokata toimivammaksi, jolloin se huomioisi eri toimialat nykyistä paremmin.
Raamisopimus Eurooppaan
Syksyllä saatiin aikaan laaja keskitettyjä sopimus, raamiratkaisu, joka on voimassa syksyyn 2013. Huutolan arvion mukaan sillä varmistettiin kotimainen ostovoima, joka merkitsee sitä, että Suomi ei mene lamaan ja työttömyys ei räjähdä käsiin.
– Minun arvioni mukaan siitä tullaan kirjoittamaan tulevaisuudessa suurin kirjaimin poikkeuksellisen hyvänä ratkaisuna.
Huutolan mukaan raamityyppisiä ratkaisuja ei tulevaisuudessa tarvitse pelkästään Suomi, vaan malli olisi hyvä koko Euroopalle.
– Minusta Eurooppa tarvitsee ison raamisopimuksen, jossa sovitaan työvoiman liikkuvuudesta, estetään harmaan talouden kasvu ja järjestöjen verokilpailu. Euroopassa on myös paljon yhteisiä työelämän muutostarpeita. Euroopan kehitys vaikuttaa entistä enemmän kansallisiin työmarkkinapöytiin, joten on todella harkittava yhteisiä ratkaisuja.
Työnantajat sekä kansallisella että Eurooppa-tasolla eivät ole innostuneet laajoista työmarkkinasopimuksista, mutta Huutolan mukaan tämän asenteen on muututtava, muuten Euroopan integraatiokehitys päätyy katastrofiin.
– Uskon, että Eurooppa ottaa uutta vauhtia, kun talousongelmat on ratkaistu, toivoo Matti Huutola.
lehti 