Kirjailijaliiton puheenjohtajaksi valittu Tuula-Liina Varis
Viikkolehden toimituksessa paukuteltiin henkseleitä, kun lehden oma kolumnisti Tuula-Liina Varis valittiin viikko sitten Suomen Kirjailijaliiton puheenjohtajaksi. Varis tekee historiaa olemalla 111-vuotiaan liiton ensimmäinen naispuheenjohtaja.
– En usko, että toimintatapani radikaalisti eroaa miespuheenjohtajista, miettii Varis.
– On se silti merkittävää, että näin pitkäikäisen liiton puheenjohtajaksi valittiin vihdoin nainen. Medianäkyvyyttä sillä ainakin on saavutettu,
Liiton toiminta on Varikselle tuttua, sillä hän toiminut siinä jo aiemminkin aktiivisesti, muun muassa johtokunnassa viimeiset kuusi vuotta.
Joensuussa asuva kirjailija on varautunut juoksemaan Helsingissä vähintään yhtä usein kuin tähän asti. Pääkaupunkiin tuo myös Valtion kirjallisuustoimikunta, jossa hän istuu toista vuotta. Luottamustoimiensa rinnalle Varis aikoo raivata kalenteriin tilaa omalle kirjoitustyölleen.
Kirjailijaliiton tulevaisuuden haasteet ovat Variksen mielestä apurahojen päivittämisessä, muuttuvassa kustannuspolitiikassa ja tekijänoikeuskysymyksissä. Pienkustantamot ja uusi teknologia ovat tervetulleita ilmiöitä, mutta ne ovat myös huonontaneet kirjailijan asemaa.
Tekijänoikeudet
jatkossakin tapetilla
– Koko 2000-luvun ajan liitossa ovat yhä terävämmin nousseet esiin kirjailijan oikeudet.
Tuula-Liina Variksen mielestä teknologian mahdollisuuksiin vetoamalla heikennetään tekijöiden oikeuksia.
Eri alojen taiteilijat ovatkin käyneet yhdessä kovaa taistelua, jotta tekijänoikeusasiat pysyisivät opetuministeristeriössä. Silti ”kyökin kautta” tekijänoikeuslakiin koetetaan ujuttaa tekijöiden oikeuksia heikentäviä muutoksia.
Kirjailijaliiton syyskous valtuutti johtokunnan kirjoittamaan avoimen kirjeen tekijänoikeusongelmista pääministeri Matti Vanhaselle.
– Kirjeessä korostetaan, että toisin kuin kuluttajille suunnatussa propagandassa väitetään, kirjailijat eivät todellakaan vastusta teknologista kehitystä eivätkä halua torpata mitään kanavaa, jota kautta kirja pääsee lukijalle.
– Kysymys on siitä, että kirjailijankin olisi hyödyttävä, ei vain kustantajan tai teknologian käyttäjän.
Lukijoiden palaute
kritiikkejä tärkeämpää
Omasta kirjoittajan työstään Tuula-Liina Varis on saanut paljon kiitosta, palkintojakin.
– Suomessa on hyviä kirjallisuuskriitikoita, mutta heitä on vähän. Ilahdun hirveästi asiantuntevasta, kiittävästä kritiikistä ja pahoitan mieleni huonosta, sanoo Varis.
– Mutta se ei ole elämän ja kuoleman kysymys. Tähän vaikuttaa myös se, että takanani on pitkä journalistin ura.
Varis työskenteli Kansan Uutisten toimittajana 1965-1979, jonka jälkeen jättäytyi vapaaksi kirjoittajaksi. Kolumnistina hän on toiminut Viikkolehden lisäksi Suomen Kuvalehdessä, Kotiliedessä ja Eläkeläisessä. TV1:ssä Varis on toimittanut kirjallisuusohjelmaa Kirja A&Ö.
Lukijoiden kohtaaminen matineoissa ja kirjallisuuspiireissä on Varikselle kritiikkejä tärkeämpää. Lukijan kanssa kun voi keskustella, kritiikin kanssa ei.
– Lukijoiden kanssa keskustellessa oivaltaa, mitä kaikkea olenkaan kirjaani kirjoittanut. Kun jokainen lukee tekstiä oman historiansa ja kokemustensa läpi, siitä aukeaa aina uusia puolia.
Muisti on
luova prosessi
Muistamisella ja muistoilla on Tuula-Liina Variksen teksteissä merkittävä rooli. Ihminen kantaa lapsuutta ja lapsuudenperhettä mukanaan, voimanlähteenä tai raskaana taakkana.
Omaa elämäänsä; muun muassa äidin ja isän varhaista menettämistä, Varis on myös varioinut kirjoissaan.
– Kirjoissani on ulkonaisia tapahtumia ja kokemuksia omasta elämästäni. En osaa kirjoittaa muusta kuin siitä, mitä itse olen tuntenut. Tavalla tai toisella ihminen käsittelee aina omaa elämäänsä.
– Paavo Haavikko sanoi viisaasti, että kirjailijalla on vain yksi henkilö ja se on hän itse.
Muistot ja ihmisen mieli ovat Varikselle loputon tarinoiden lähde, sillä muistin laari ei tyhjene. Sellaista tilannetta ei ihmisen eteen tule, että tilit olisivat menneisyyden kanssa kristallin kirkkaat.
– Muisti ei ole laari eikä piironki, jonka voi ammentaa tyhjäksi. Muisti on enemmänkin luova prosessi.
Variksen kirjoissa tavalliset ihmiset elevät arkea.
– Arjessa on kaikki. Ihmisen elämä ei ole sarjafilmi, joka etenee kohtauksittain. Elämä etenee aamupuurosta iltateehen, jokaisella. Tapahtuipa niiden välissä mitä tahansa, niin yhdenkään arkipäivän yli et pääse.
– Isot asiat kuitenkin tapahtuvat ihmisen sisällä, ei ulkoisissa tapahtumissa.
Irma-romaanissa taustalla kummittelevat suuret teemat Neuvostoliiton hajoamisesta 1990-luvun lamaan. Ja nyt elämme taas laman kynnyksellä. Tuula-Liina Varis ei kehoita tarttumaan aiheeseen.
– Jos yrittää kirjoittaa aiheesta, joka on kiinni juuri tässä ajassa, se ei lopulta ole kiinni missään ajassa. Pitää olla perspektiiviä. Medialta voi vaatia ajankohtaisuutta, kirjallisuudelta ei.
– Tärkeitä kirjoja ovat hyvin kirjoitetut kirjat, käsittelevät ne sitten mitä hyvänsä.
Varis sanoo suhtautuvansa iloisen jännittyneesti jokaiseen kirjaan, jonka avaa.
Yhtä lailla Variksen häkellyttää ”valtavan lahjakas ja ajattelultaan ällistyttävän kypsä” Sofi Oksanen kuin ”yhä täydessä iskussa” oleva kahdeksankymppinen Eeva Kilpi.
– On iloinen asia, että kirjailijan ura on niin valtavan pitkä. Siitä ei tarvitse jäädä eläkkeelle.
uutiskirje 
