Marja Björkin romaani Prole kuvaa Lieksan Pankakosken työläiselämää 1970-luvulla. Päähenkilö on nuori tyttö, joka kasvaa paperitehtaalla työskentelevän väkivaltaisen isäpuolen ja kevytkenkäisen äitinsä kanssa, erossa isälle jääneistä veljistään.
Kirjan päähenkilö elää lapsuutensa ulkopuolisena ja syrjittynä, vastuuttomien aikuisten riitojen keskellä. Eräs perhekriisi on johtaa äidin kuolemaan. Siitä tulee käännekohta tytön elämään. Hän oivaltaa, että koulu on hänen tiensä ulos köyhyydestä ja sen mukana tulevista lieveilmiöistä.
”Älä silmä pieni katso mihin vain. Saisin, mitä näkisin. Piti miettiä tarkkaan, mitä halusi katsoa”, tyttö miettii ja päättää, että kouluun pitää päästä hinnalla millä hyvänsä.
Tytön seuraavat vuosikymmenetkin harpotaan. Lakiopinnot sujuvat, vaikka tyttö on tiedekunnassakin ulkopuolinen työläistaustansa vuoksi.
Kerronta tihentyy taas kirjan lopussa, jossa pankkimaailmaan sijoittunut vakavarainen päähenkilö tekee lopullista tiliä ja anteeksiantoa vanhempiensa kanssa.
Prole on Björkin kolmas romaani. Edellinen kirja Puuma (2010) käsitteli vanhemman naisen rakkaussuhdetta nuorempaa. Björkin esikoisteos Posliini ilmestyi vuonna 2008.
Lieksalaissyntyinen Björk, joka päähenkilön tavoin on itsekin juristi, kuvaa Enso-Gutzeitin työläisyhteisöön kuuluvan perheen ja lähiympäristön elämää rehevästi ja todentuntuisesti.
Tarinaa kerrotaan pääosin lapsen näkökulmasta, minä-muodossa. Lapsi ei arvota eikä arvostele tapahtumia tai saamaansa kohtelua. Hän vain kertoo, kuin robotti. Kerrontatyyli viestii yksinäisyyttä ja turvattomuutta. Tytöllä ei ole valinnanvaraa. Kaikki on kärsittävä, mikä eteen tulee.
Kurjissa oloissa kasvanut tyttö raivaa kuitenkin itselleen tien menestykseen. Lopulta hän kykenee pyristelemään paljolti eroon myös lapsuuden henkisistä kahleista.
Björkin kuvaama työläiselämä on kaukana mistään työläisromantiikasta. Prolessa paperityöläistä edustava isäpuoli on siinä määrin kaistapää, että välillä jo ihmettelee, miten tämä ihminen pystyy tekemään työtään.
Kirjan markkinoinnissa on korostettu sitä, että tyttö kasvaa oikeistolaisuuden ja työväenaatteen ristipaineessa, eikä sovi kumpaankaan leiriin. Romaanissa ristipaine on näkyvimmillään, kun tytön isäpuolen vanhemmat paheksuvat tytön perheeseen tulevaa porvarilehteä.
Tehtaalta leipänsä saanut mummo selvittää, että ”työväenaatteella ja solitaarisuudella työväki taistelee porvarin ahneutta vastaan” ja ettei porvarin pidä antaa aivopestä.
Vanha työväenliike tuntuukin saavan tunnustusta kirjassa, sillä ainoat jotka välittävät aikuismaisesti myös päähenkilöstä, ovat isäpuolen vanhemmat.
Marja Björk: Prole. Like 2012. 212 sivua.
uutiskirje 