”Olemme jo hyväksyneet eroanomuksenne”, toisti vahvimman liiton eli Metallin (Kovon) puheenjohtaja Josef Stredula. Vuoden 1989 kumouksen mallin mukaan väki kilisytti avainnippujaan: antaa vetää pellolle.
Prahan perinteikäs kapina-aukio Vaclavske Namesti Pyhän Vaclavin ratsastajapatsaan juuressa oli viimeksi näin täynnä kumousvuonna 1989.
Silloin kaatui kommunistihallinto. Toissa lauantain suurmielenosoituksessa vaadittiin Petr Necasin oikeistohallitusta eroamaan.
”Miksi hallitus repii taskuistamme aina vain lisää kolikoita.”
Hallitus ei kuitenkaan kaatunut. Necasin rampa ankka kompuroi muodollisesti edelleen, mutta poliittisesti ja moraalisesti niin ryvettyneenä, että jokainen voi kyseenalaistaa sen legitimiteetin, oikeutuksen ja uskottavuuden.
Tšekin ay-liikkeen, yli 20 kansalaisjärjestön ja poliittisen vasemmisto-opposition yhteinen vastarinta uusliberalistista talous- ja sosiaalipolitiikka ajavaa hallitusta vastaan asettuu samaan ketjuun monen maan ”suuttuneiden” ynnä occupy-liikkeiden kanssa.
Tšekkejä innostaa lisäksi Slovakian esimerkki, kun lähimmät naapurit jo kaatoivat oman oikeistonsa ennenaikaisilla vaaleilla. Nyt tšekit seuraavat tarkasti, miten Robert Ficon vahva vasemmistohallitus etenee Slovakiassa.
Piste i:n päällä
Prahan jättimielenosoitusta edeltäneiden poliittisten tapahtumien pyörteissä merkittävimpiin kuului hallituskokoomuksen kolmannen, pienemmän puolueen hajoaminen.
VV eli ”Yleiset asiat” ajautui keskinäisen salakuuntelun, ulkoa ohjatun hajottamisen ja mediakampanjoiden sotkuissa tilanteeseen, jossa lopulta oikeus tuomitsi puolueen tosiasiallisen johtajan lahjonnasta ehdonalaiseen ja toisaalta hänen vastapelurinsa vankeuteen.
Poliisitutkinta paria muuta kansanedustajaa kohtaan jatkuu. Kaikki haluavat säilyttää kansanedustajan aseman. Se takaa etuja ja ”koskemattomuuden”, vaikka vankilassakin.
Tämä kaikki on ollut surkuhupaista pistettä i:n päälle, kun juuri tämä oikeisto voitti vuoden 2010 vaalit lupaamalla taistella korruptiota vastaan.
Leikkaukset purevat
Samaan aikaan Necasin leikkaustoimet purevat jo niin tiukkoina, että kansalaiset voivat yhtyä ay-johtajien väitteisiin, jotka kaikuivat yli täpötäyden Vaclavske Namestin.
Miksi hallitus repii taskuistamme päivittäin aina vain lisää kolikoita,
miksi niin sanotun”vastuullisen budjettipolitiikan hallitus” tosiasiassa syventää maamme velkaa,
miksi hallitus ei käsitä typerien leikkausten ja hintojen korotusten kaatavan taloutta, aiheuttavan työttömyyttä ja suoranaisen köyhyyden uhkaa,
miksi hallitus sallii poskettoman korruption, miksi se ei taistele koronkiskontaa ja epärehellisiä ulosottoja vastaan,
miksi eläkeuudistus on edullinen vain yksityisille rahastoille,
miksi hallitus ajaa alas koululaitosta ja yliopistoja,
miksi niin sanotuista reformeista keräävät hyödyn vain taloudellisesti etuoikeutetut ryhmät,
ja miksi hallitus yksityistää julkiset palvelut kuten terveydenhoidon, koulut sekä eläke- ja sosiaalipalvelut.
Tiedättekö miksi näin on? Siksi että meitä hallitseviin ihmisiin ei voi luottaa, heitä ei voi kunnioittaa eivätkä he ole viisaita vaan pelkkiä nukkeja isoisten käsissä.
Hallitus pelkää
Pääministeri Necas on monta kertaa sanonut, että hallitus ei pelkää ennenaikaisia vaaleja.
Mielenosoituksen jälkeen kuitenkin selvisi, että Necas on valmis vaikka joka päivä syömään edellisen päivän puheensa.
VV-puolueen oikeisto-osan johtajaksi ryhtynyt Karolina Peake sai tehtäväkseen pelastaa hallituksen luomalla puolueen loikkareista uuden vähintään 10 kansanedustajan puolueen.
Puoluetta ei syntynyt, vaikka pääministeri itse kalasti siihen edustajia. Lopulta Necas joutuu nielemään mihinkään kuulumattomien irtolaisjoukon välttyäkseen uusintavaaleilta.
Korruptiosta ”puhdas” Necas oikeistohallituksineen nojaa siis tällä hetkellä rikostutkinnan alaisiin loikkareihin. Hallitusohjelmaan oli kirjoitettu, että tällaista menettelyä hallitus ei tule sallimaan. VV:n omat säännöt ja moraaliohjeet vannovat, että puolueen jäsenet eivät loikkaa.
Vaikka hallitus sai luottamuslauseäänestyksessä kaikkiaan 105 ääntä (200:sta), mikä tahansa seuraava äänestys saattaa mennä kumoon.
Sosialidemokraattisen opposition johtaja Bohuslav Sobotka arvioi Necasin pelkäävän ennen kaikkea valtiolta kirkolle siirrettävän mittavan omaisuuden kohtaloa.
Toinen erityinen pelonaihe on uuden eläkejärjestelmän yksityisten rahastojen kohtalo. Jos hallitus ei ehti saada uudistusta aikaan nyt, koko hanke siirtyisi. Oppositio on luvannut peruuttaa uudistuksen, mutta oikeudellisesti se olisi jo vaikeaa.
Ay-liikkeen johtajat vaikenevat toistaiseksi konkreettisista jatkotoimista. He kuitenkin lupasivat yksiselitteisesti, että seuraavat mielenosoitukset, lakot tai lopulta yleislakko tekevät kipeää Necasin hallitukselle.
Tšekkiä odottaa arvaamattoman kuuma kevät ja kuuma kesä.
Kuuro ja sokea
Opposition tulkinnan mukaan oikeistohallitus on kieltäytynyt kuulemasta kansalaisten kiistattoman enemmistön ääntä.
Necasin oma puhe muistuttaa yhden levyn jukeboksia. Hän toistaa dogmaattisesti yhtä ja samaa: vaihtoehtoja ei ole, hallituksen on toteutettava ”vastuullisen budjettipolitiikan” uudistusohjelma.
Sen sisällöstä ja muodoista esitettyä arvostelua hallitus ei tunnusta, vaikka monesta suunnasta tuleva todistelu osoittaa hallituksen väitteet virheellisiksi.
Tunnettu sosiologi Jan Keller kysyy sarkastiseen tyyliinsä, miksi kaikista järjestelmistä kaikkein parhaassa ei löydy muuta ratkaisua kuin se, että ihmisten valtaosan on jatkuvasti pudotettava elintasoaan, jotta järjestelmä välttyisi vararikolta?
Oppositio myös kyseenalaistaa oikeiston hurjan kiireen: ikään kuin ministerit ennakoisivat, että leikkaustoimet ja yksityistämiset perutaan, ja siksi ”omien” firmojen on pikaisesti päästävä lypsämään valtion varoja.
Demokratia vaarassa
Tšekkiläiset oppineet ja kommentaattorit varoittavat hallituksen leikkaustoimien tuhoavan olennaisesti enemmän kuin vain talouden.
Nykyinen meno uhkaa luhistaa uskon koko demokratian toimintaan.
Tunnetut ”keskustalaiset” vaikuttajat kuten filosofi ja sosiologi Vaclav Belohradsky tai rehtori, ahkera osallistuja Jiri Pehe ovat siirtyneet vasemmalle vaatimaan uusia vaaleja ja uutta otetta uudistuksiin.
Toisten mielestä nykytilanne kuitenkin vaatii ulottamaan käänteen syvemmälle; olisi edettävä suoran demokratian suuntaan ja uuteen perustuslakiin.
Useat arvostelijat pelkäävät, että parhaillaan tapahtuva valtiovallan yksityistäminen ja yhteiskunnan keskeisten toimintojen siirtäminen yksityisfirmoille ja siis niiden rahalla pelaavaan mielivaltaan saattaa radikalisoida vastarintaa, jolloin lopputulos uhkaa jäädä arvaamattomaksi.
uutiskirje 
