Kreikan kielen sana diaspora tarkoittaa hajautumista ja hajallaan asumista. Käsite on liitetty juutalaisiin, mutta myös kolttakansa on joutunut kokemaan oman diasporansa. Valtioiden rajojen muutosten seurauksena heitä asuu nyt kolmessa maassa – Suomessa, Norjassa ja Venäjällä.
Koltat hakevat nyt uutta yhteisyyttä rajat ylittävästä yhteistyöstä. Kesäkuussa kolmen maan koltat olivat koolla Inarissa konferenssissa ja sitten saamelaisnaisten perinteisessä jalkapalloturnauksessa Lovozerossa.
Konferenssin jälkeen bussillinen Inarissa asuvia kolttia ja heidän ystäviään teki matkan kolttien entisille asuinalueille Luttojoen varteen ja Petsamoon.
Yhteisöllisyys murrettiin
Rajan ylittämisen jälkeen oppaana toiminut Kaija Kinnunen esitteli tienvarren eri kolttasukujen vanhoja siidoja eli alueita.
– Kolttien elämä perustui vuotuiskiertoon. Se tarkoitti, että eri vuodenaikoina suvut siirtyivät alueillaan eri paikkoihin porolaitumien säästämiseksi ja kalastamaan. Talven aika elettiin yhteisessä talvikylässä, jossa pidettiin myös päätöksiä tekevä kyläkokous ja lapsille oli koulu, hän kertoi.
Sodan ja evakkovuosien jälkeen koltat siirrettiin Sevettijärvelle, Keväjärvelle ja Nellimiin. Sevetissä heidät asutettiin kolttatiloille hajalleen jopa kuudenkymmenen kilometrin pituiselle alueelle.
– Siirron jälkeen koululaiset asuivat asuntolassa erossa perheestään. Aikuisväestönkin yhteydenpito oli vaikeaa pitkään täysin tiettömällä alueella. Näin kolttien elämäntapaan liittyvä yhteisöllisyys sai kovan kolauksen heti alkuunsa, totesi matkalle osallistunut kolttien luottamusmies Veikko Feodoroff.
Kolttanuoriso palaamassa juurilleen
Bussissa vieressäni istuneelle Terhi Kytölälle, 25, ensikäynti Petsamossa oli iso tapaus. Hänen mummonsa kun on asunut ennen evakuointia Petsamon alueella Paatsjoella.
– Äitini on suomalainen, isäni koltta eikä meillä kotona puhuttu kolttaa. Nellimin ala-asteella koltan kieltä opetettiin kaksi tuntia viikossa. Ivalossa lukiossa kolttaa opetettiin etäopetuksena, mutta se ei oikein toiminut, kertoi Terhi, joka on käynyt ammattikorkeakoulun Mikkelissä.
Matkailutöitä ei Ivalosta ole kuitenkaan löytynyt ja Terhi työskentelee nyt kaupan kassana.
– Nyt haluan oppia kunnolla koltan kieltä ja menen syksyllä lukuvuoden kestävälle koltan kielen ja kulttuurin kurssille Saamelaisalueen koulutuskeskukseen Inariin, kertoo Terhi.
Hänen lisäkseen moni muukin kolttanuori on hakenut ja myös löytänyt juurensa. Viime keväänä sevettijärveläinen Ville-Riiko Fofonoff kirjoitti ylioppilaaksi ensimmäisenä äidinkielisenä kolttasaamen.
Laajempi reportaasi kolttien konferenssista ilmestyi Kansan Uutisten Viikkolehdessä perjantaina 27. heinäkuuta.
uutiskirje 