Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäen (vas.) suhde korkeakulttuuriin nousi taas puheenaiheeksi, kun kapellimestari Esa-Pekka Salonen arvosteli ministeriä tietämättömyydestä ja korkeakulttuurin vastaisista eleistä Ylen haastattelussa heinäkuun lopussa. Eleillä Salonen lienee viitannut siihen, että Arhinmäki jäi viime syksynä pois Musiikkitalon avajaisista eikä vieraillut tänä kesänä Savonlinnan oopperajuhlilla.
Arhinmäki vastasi toteamalla, että suhtautuu kaikkeen kulttuuriin tasapuolisesti.
Haastattelun jälkeen Arhinmäen toimia ovat piikitelleet niin pääkirjoittajat kuin kolumnistit. Toki häntä on ymmärrettykin.
Lapsen oikeus liikunnan ja kulttuurin harrastamiseen ei voi olla kiinni vanhempien tulotasosta.
Viikkolehti kävi kuuntelemassa Arhinmäen kulttuurikäsityksiä viime viikolla Rovaniemellä vasemmistoliiton ministeriryhmän kokouksen yhteydessä, kun ministeri tapasi paikallista kulttuuriväkeä.
Pitää uskaltaa
Korkeakulttuuriproblematiikka ei kiihottanut rovaniemeläisiä kulttuuritalo Korundissa, mutta ministeri selvensi näkemystään.
– Korkea- ja populaarikulttuurin raja on hälventynyt jo vuosikymmeniä sitten eikä jakoa kannattaisi nostaa voimakkaasti esille, hän sanoi.
– Samat ihmiset käyvät niin klassisen musiikin konserteissa kuin rock-konserteissa.
Hän totesi, että jaottelun on vanhentanut myös taidealojen korkeatasoinen koulutus. Osaamista on laajalti.
– Tänä päivänä korkeakouluissa opiskellaan vaikkapa elokuvataidetta tai sirkustaidetta.
Hän sanoi, että jakolinjoja luova keskustelu on se, joka leimaa osan kulttuurista elitistiseksi.
– Meidän pitää tukea kaikenlaista kulttuuria ja taidetta ja saada ihmiset osallistumaan kaikenlaiseen kulttuuriin ja taiteeseen.
30 euroa on iso raha
Arhinmäki muistutti myös, että perinteisesti korkeakulttuurin piiriin luettujen taiteenlajien – kirjallisuuden, kuvataiteen tai klassisen musiikin – edustajien ei kannata olla huolissaan valtion rahanjaon suhteen.
– Valtaosa valtion tuesta menee tälle sektorille.
Arhinmäen tavoite on levittää kulttuuritarjontaa entistä laajemmalle.
– Pitää uskaltaa rohkeasti nostaa tuen piiriin myös uusia taiteen ja kulttuurin muotoja, jotka kiinnostavat ja innostavat ihmisiä ja saavat heidät liikkeelle, hän sanoi.
– Ne ovat monelle väylä tutustua kulttuuriin. Sitä kautta nousee uusia korkeakulttuurin muotoja.
Sen verran rovaniemeläiset puuttuivat asiaan, että tilaisuudessa todettiin lippujen hintojen pysyneen ennallaan, vaikka tukia on lisätty.
– Työttömän perhe eläisi pitkään 30–40 euron konserttilippujen hinnalla. Sillä saa monta ruisleipää.
Ei edes elokuvateatteria
Rovaniemellä kulttuuritalo Korundiin oli saapunut niin laitosten – kamariorkesterin ja kaupunginteatterin – kuin vapaan kentän toimijoita. Lämminhenkisessä tilaisuudessa kolmikymmenpäinen lappilaisten porukka halusi puhua ministerin kanssa muun muassa lasten mahdollisuudesta kokea kulttuuria, vapaiden ryhmien elintilasta, peruskoulun tuntijaosta, kulttuuritarjonnasta keskusten ulkopuolella ja kiertuetoiminnasta sekä kuntien vastuusta kulttuuritarjonnan takaajina.
Arhinmäki arvioi, että Suomen kunnissa eletään kulttuurin osalta alueellisen epätasa-arvon aikaa. 2,4 miljoonaa suomalaisista asuu kunnissa, jotka käyttävät alle 16 euroa asukasta kohti kulttuuriin. Noin kolme miljoonaa asuu kunnissa, jotka käyttävät siihen 16–70 euroa. Niissä myös yleensä sijaitsevat erilaiset kulttuurilaitokset.
– Tätä epätasa-arvoa meidän pitäisi tasapainottaa, että jokaisella olisi mahdollisuus kokea ja innostua kulttuurista omalla kotiseudullaan.
Hän muistutti kuntia siitä, että kulttuurilla on merkitystä myös kunnan vetovoiman kannalta ja kertoi vierailusta Kittilän lukioon muutama vuosi sitten.
– Kysyimme oppilailta, kuinka moni aikoo jäädä Kittilään lukion jälkeen. Yksi nosti käden ylös. Sanoivat, että eihän täällä ole edes elokuvateatteria.
Arhinmäen mielestä onkin syytä tukea esimerkiksi kiertuetuotantoja.
– Olen kuullut tarinoita siitä, miten esimerkiksi Kom-teatteri joskus kiersi Lapissa työväentalolta toiselle.
Oikeus harrastukseen
Arhinmäki piti yhtenä merkittävimmistä ministeriönsä hankkeena muuttaa sitä, että osallistumismaksut estävät entistä useamman lapsen ja nuoren liikunta-ja kulttuuriharrastuksen.
– Lapsen oikeus harrastamiseen ei voi olla kiinni vanhempien tulotasosta, hän sanoi.
Arhinmäki kertoi ministeriön rakentavan useita hankkeita asian korjaamiseksi. Urheiluseuroille jaettiin jo miljoona euroa sellaisiin hankkeisiin, joissa pyritään nimenomaan saamaan vähävaraisia lapsia ja nuoria osallistumaan. Parhaita tuloksia pyritään levittää kaikkiin seuroihin.
Keskustelussa tuli esiin se, että kouluilla ei ole enää varaa ostaa esityksiä. Sen lisäksi, että koululaiset jäävät näin ilman kulttuurikokemuksia, se on näivettänyt alueteatteritoimintaan ja vapaiden ryhmien kiertuetoimintaa.
Arhinmäki totesi tuntevansa ongelman.
– Kun kouluilla ei varaa ja jos vanhemmilla ei varaa tai ymmärrystä tarjota lapsilleen kulttuuria, jää iso joukko lapsia kokonaan ilman taiteen ja kulttuurin kokemusta, hän sanoi.
– Jos koululaisten kulttuurikasvatusta rahoitetaan vain kulttuurimäärärahoista, rahat loppuvat nopeasti. Haaste täytyy heittää opetuspuolelle.
uutiskirje 
