Ari Wahlstenin Kosteiden mestojen balladi on todellinen herkkupala teatterimaailmaa seuraaville ja varsin kelvollinen lukuromaani muillekin.
Kirjan päähenkilö Aaron Walden käsikirjoittaa ja ohjaa. Ylijäävä aika kuluu viinan ja naisten parissa, parisuhteeseen hän ei sentään ole koskaan eksynyt.
Walden on saanut uuden käsikirjoituksen valmiiksi ja kauppaa sitä teattereille. Ikävä kyllä teksti ei tunnu istuvan tarkkaan määriteltyihin segmentteihin tai on liian kokeilevaa tahi uutta. Naisrintamalla sentään menee paremmin tai meni ennen kuin yksi nainen kuvitteli voivansa kesyttää Waldenin. Viina sentään maistuu entiseen malliin ja tuntuukin ainoalta vakiolta taiteilijan elämässä.
Kirja ei ole mikään varsinainen ylistyslaulu Kallion yöelämälle ja alkoholille, enemmänkin se on tiukasti kohteisiinsa osuva koominen tarina kulttuurista, teatterista ja niissä piireissä pyörivistä ihmisistä. Sivuosissa esiintyviä hahmoja on hauska tunnistaa ja vielä hauskempaa on todeta olevansa kirjan päähenkilön kanssa samaa mieltä.
Wahlsten ei kohtele teatterimaailmaa ihmisineen silkkihansikkain, mutta suurella rakkaudella kylläkin.
Tyylillisesti Kosteiden mestojen balladi on veijariromaani, jonka hulttiomainen päähenkilö tuntuu uivan kaikista kommelluksistaan siististi kuiville tai ainakin seuraaville pidoille.
Wahlstenin tekstiä lukee mieluusti. Käsikirjoitustaus-tan(kin) omaavan taiteilijan teksti kulkee notkeasti eteenpäin tarjoten välillä kirjallisiakin yllätyksiä.
Ari Wahlsten: Kosteiden mestojen balladi. Gummerus 2012.
300 sivua.
uutiskirje 
