Helsingin yliopiston Alexandria-kirjaston kokoushuoneessa istuu tiistai-iltana viitisentoista aktiivista opiskelijaa. Autonomisen opiston seminaarin aiheena on ”Finanssikapitalismin kriisi ja taloustieteen uudistaminen”. Nyt toisella kokoontumiskerralla puhutaan uusklassisesta taloustieteestä. Keskustelussa vilisevät sellaiset käsitteet kuin rajahyöty, markkinoiden tasapaino ja Pareto-optimaalisuus – aivan kuin kansantaloustieteen johdantokurssilla.
Mutta sen sijaan, että yksi luennoisi ja muut ottaisivat tietoa vastaan, nyt asioita puidaan yhdessä. Seminaarin osanottajat alustavat kukin vuorollaan eri aiheista ja keskustelu on vapaata, mutta pysyy asiallisena ja analyyttisenä.
Kun perusasiat on opittu, seminaarissa paneudutaan myöhemmillä kerroilla finanssi- ja eurokriisiin, valtavirtataloustieteen ongelmiin ja vaihtoehtoisiin teorioihin.
Tänä syksynä toimintansa aloittanut Autonominen opisto ei ole pelkkä opintopiiri, vaan se tähtää myös tutkimus- ja julkaisutoimintaan, kertovat opiston puuhamiehet Eetu Viren ja Markus Himanen.
– Olemme alustavasti ideoineet, että keväällä ryhtyisimme työstämään omaa analyysiämme finanssikriisin dynamiikasta ja siitä, minkälaisia poliittisia liikkeitä pitäisi rakentaa, kertoo Viren.
Aktivismi ja tutkimus yhdessä
Autonomiset opistot ovat viime vuosina yleistynyt kansainvälinen ilmiö. Esimerkiksi Italiassa ja Espanjassa ne ovat aktiivisia kriittisen yhteiskuntatutkimuksen areenoita.
– Ne tuottavat jatkuvasti erittäin kiinnostavaa yhteiskunnallisten kamppailujen ja valtasuhteiden analyysiä. Erityisesti Espanjassa, jossa korkeakoulutuksen resursseja on leikattu, ne ovat alkaneet järjestää kokonaisia kurssimoduuleja, joilla voi myös korvata yliopistojen opintosuorituksia. Ne ovat jossain määrin alkaneet ottaa hoitaakseen perinteisten koulutusinstituutioiden tehtäviä, Viren kertoo.
– Englannissa on nähty Occupy-liikkeen yhteydessä samantyyppistä kehitystä. Liikkeen aktiiveilla on telttayliopisto, johon kutsutaan tutkijoita ja muita vieraita puhumaan.
Himanen korostaa, että poliittinen liikehdintä itsessään synnyttää uutta opiskelun, ajattelun ja tutkimisen tarvetta. Tämä sitten heijastuu takaisin poliittiseen toimintaan.
– Usein kun syntyy uusia liikkeitä, jotka ylittävät mediakynnyksen, valtamedia pyrkii palauttamaan ne jonkin yksittäisen oppi-isän tai yhden kirjan seuraajiksi. Todellisuudessa asia on pikemminkin toisinpäin: nämä liikkeet synnyttävät valtavan määrän uutta ajattelua ja tutkimusta, joka pohjautuu poliittisiin kokemuksiin. Kun jotain merkittävää tapahtuu, syntyy saman tien uusia opintopiirejä, julkaisuja ja tutkimushankkeita, jotka vievät ajattelua eteenpäin sen sijaan, että seurattaisiin ortodoksisesti jotakin tiettyä ideologiaa tai oppi-isää.
Autonomisesta opistosta laajemmin perjantaina 9. marraskuuta ilmestyneessä Kansan Uutisten Viikkolehdessä.