Kirjailija Juha Seppälä jatkaa löytöretkiään ja tutkimusmatkojaan finanssikapitalismin ja ihmismielen syövereihin romaanissaan Mr. Smith.
Nykyihmisten ongelmia työkseen ratkova Mr. Smith kokoaa palapeliä Pietarissa ja Viipurissa vakuutusasiamiehenä toimineesta isoisästään Herra Schmidt’stä, joka kuoli salaperäisesti Turussa samana päivänä 1939, johon Viipurin suomalainen historia seisautettiin Viipurin pienoismallissa.
Herra Schmidt’n menestymisneuvo on ytimekäs: Rahan tekemisessähän ei lopulta tärkeintä ole sen ansaitseminen, vaan se, että pystyy siirtämään omia kustannuksiaan toisten maksettavaksi.
Aikakaudet vuoden 1891 Pietarista tähän päivään nivoutuvat Seppälän romaanissa yllättävästi yhteen venäläisen romaanin perinteiden mukaisesti: Tärkeimmät asiat on punnittava suvun, perheen ja veren kautta.
Mr. Smith etsii vastauksia tämän päivän ongelmiin isoisänsä tekemistä lähes sadan vuoden takaisista ratkaisuista. Huokuuko kaikki lopultakin vain petosta näyttipä kalenteri mitä vuosilukua tahansa?
Se ero nykyisen finanssikapitalismin ja Mr. Smithin isoisän sadan vuoden takaisen liikemiesajan välillä on, että sata vuotta sitten tavara vaihtoi omistajaa rahan välityksellä, mutta nykyistä globaalia kapitalistista maailmaa kiertää lähes satakertaiset rahavirrat suhteessa maailman reaalitalouden vuotuiseen bruttokansantuotteeseen.
Vapaan kapitalismin saareke
Karjalan kannas oli 1800-luvun lopulta Venäjän vallankumoukseen 1917 saakka vapaan kapitalismin saareke, jonka kautta tuotteet ja palvelut kulkivat itään ja länteen. Kannas oli kirnu, kiehuva kattila, sodan ja rauhan teiden risteys, kauppaväylä, kulttuurisilta, panssarikiilojen polku, ei koskaan pysähtymisen tilassa:
Vuoteen 1918 mennessä Kannaksella oli 10 000 venäläistä huvilaa, keväästä jouluun 50 000 asukaan hienostokaupunki, pietarilaiskerman Atlantic City, ei mikään musikoiden taajama.
Kannaksen toreilla oli mustia tataareja vaatenyytteineen, pitkälettisiä kiinalaisia silkkikankaineen, temppeleineen ja pienine elefantteineen. Taloudellinen kasvu ja kurjuus kukkivat samalla maalla. Jos katsoi tarkemmin, saattoi nähdä että yleisön enemmistö oli köyhiä ihmisiä. Pietarilainen, parempi väki ei pyörinyt pölyisillä toreilla, siihen temput eivät tepsineet.
”Rahaa ei tehdä työllä vaan rahalla”
Seppälän proosasta aistii yhteiskuntamme henkiset repeämät, jotka laajenevat ja syvenevät kaiken aikaa.
Mr. Smith kysyy: mikä oli isoisäni maailmanselitys? Mikä suvun ja perheen viisaus? Että sitä ei ollut?
Mr. Smithin menneisyyden salaisuuksien etsintää täydentävät eläkkeelle jäänyt maakuntalehden päätoimittaja Orvo Manninen, jota ahdistaa printtimedian alakynteen jääminen sosiaalisen median paineissa.
Mannisen poika Erno yrittää rimpuilla kansainvälisen puhelinoperaattorin palveluksessa.
Suurta kansansuosiota nauttivalla kirjailijalla Erkka Torrolla on omat heikkoutensa.
Tarinat kietoutuvat yhteen, historia muotoutuu henkilöiden itse sitä tiedostamatta, koska etsijöiden tielle ei levon lempeä suotu.
Jälleen kerran Juha Seppälä yllättää raikkaalla tendenssillä tyyliin: ”Raha on tehtävä jossain muualla kuin Kelassa. Rahaa ei tehdä työllä, vaan rahalla.”
Juha Seppälä: Mr. Smith. WSOY 2012. 230 sivua.
uutiskirje 
