Monipaikkainen tuki- ja liikuntaelinkipu on yleistä varsinkin teollisuustyöntekijöillä. Tämä käy ilmi Tampereen yliopistossa valmistuneesta työterveysalan väitöstutkimuksesta.
Nepalilaissyntyinen tutkija Subas Neupane selvitti 18. tammikuuta tarkastettavassa väitöstutkimuksessaan teollisuustyöntekijöiden tuki- ja liikuntaelinkipujen esiintymistä, riskitekijöitä sekä niiden vaikutuksia työkykyyn ja sairauspoissaolojen määrään.
Tutkimuksessa seurattiin keväästä 2005 kevääseen 2009 suuren suomalaisen elintarvikeyrityksen 734 työntekijää, joilta kerättiin kyselyllä tietoa monipaikkaisesta tuki- ja liikuntaelinkivusta. Kipua tuli esiintyä ainakin kahdella neljästä kehon alueesta.
Lisäksi työntekijöiltä kysyttiin työperäisistä fyysisistä ja psykososiaalisista riskitekijöistä, muista fyysisistä ja psykososiaalisista riskitekijöistä, vapaa-ajan fyysisestä aktiivisuudesta ja painoindeksistä.
Useammalla kuin yhdellä anatomisella alueella esiintyvä tuki- ja liikuntaelinkipu on hyvin yleistä työikäisessä väestössä, ja kipualueiden määrän ja työkyvyttömyyden välillä on selvä yhteys.
Riskitekijät syytä selvittää
Vuoden 2009 tutkimukseen osallistuneista työntekijöistä noin 40 prosenttia oli ollut seuranta-aikana sairauslomalla ainakin kerran tuki- ja liikuntaelinsairauden takia.
Monipaikkainen kipu lisää tutkimuksen mukaan selvästi niin pitkien sairauslomien kuin tuki- ja liikuntaelinsairauksista johtuvien sairauspoissaolojen todennäköisyyttä.
Subas Neupanen mielestä monipaikkaisen kivun taustalla olevat monet riskitekijät tulee ottaa huomioon, kun pyritään ehkäisemään siitä aiheutuvia vakavia seurauksia.
Työterveyshuollossa kipupisteiden määrän laskeminen tutkimuksen mukaan voi toimia yksinkertaisena toimena, jonka avulla voidaan tunnistaa suurentuneen työkyvyttömyysriskin työntekijät.
uutiskirje 
