Esko-Juhani Tennilä ruotii uraansa kansanedustajana ja kuvailee poliitikkotovereitaan sangen suorasanaisesti tuoreessa runomuotoon kirjoittamassaan muistelmateoksessa Toppari Arkadianmäellä (WSOY 2013).
Kirjan julkistustilaisuudessa Tennilältä kysyttiin, kuka on ollut paras vasemmistoliiton puheenjohtajista.
– Jotenkin se Siimes putsautuu heti pois, Tennilä pohdiskeli Suvi-Anne Siimeksestä.
– Kyllä Paavo hyvin hoiti viime kauden, hän sanoi Paavo Arhinmäestä.
– Clasu on tietysti persoona, josta kaikki ovat tykänneet. Clasuhan on fiksu ihminen, mutta siinä tuli se erehdys, että Lipponen vei leikkaamaan (hallitukseen). Se tuotti ongelmat, hän arvioi Claes Anderssonia.
Samoja ihmisiä ja monia muita Tennilä kuvailee kirjassaankin.
Aloitetaan sivulta 118, Suvi-Anne Siimes:
Pakasta äkkiä vetäisty,
kansantaloudesta enemmän
kuin kansan taloudesta huolta kantanut
Paavo Arhinmäki, sivu 143:
Finanssikapitalismi on mätä,
mutta jottei se kaatuisi hallitsemattomasti,
suurta tuhoa tuottaen,
sitä on nyt pakko tukea,
Paavo perustelee.
Miksi sitten joku voittoa tavoitteleva
mäkimies
taitolusitelija
tai kapitalismi suostuisi kaatumaan
hallitusti,
se kysymys jää Rovaniemellä
käsittelemättä.
Claes Andersson, sivu 117:
Sinne, ministerikipeyden mustaan
aukkoon katoaa meiltä
taas yksi toivo.
Vasemmistoliiton puheenjohtajista vain Martti Korhonen ei ole herättänyt Tennilän runosuonta sykkimään.
uutiskirje 