Koko talven työmarkkinajärjestöjen välejä hiertävä kysymys koulutusvapaasta on osa maanantaina aloitettuja keskusjärjestöjen välisiä neuvotteluja, joiden tarkoitus on päättää varsinaisten keskitettyä työmarkkinasopimusta koskevien neuvottelujen aloittamisesta.
Kolmen päivän koulutusoikeus liittyy voimassaolevaan raamisopimukseen. Asiasta päästiin kompromissiratkaisuun viime kesänä, mutta Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n hallitus tyrmäsi koko sopimuksen ja erotti sitä neuvotelleet johtajansa. Palkansaajapuolella on asetettu koulutusvapaasta sopimisen kaiken sopimisen ehdoksi.
EK:n toimitusjohtaja Jyri Häkämies on toistellut, että kyse on niin pienestä asiasta, että sen ei pitäisi haitata järjestöjen välejä.
– Jos kyse on niin pienestä asiasta, niin miksi EK ei siitä sovi, kysyy SAK:n varapuheenjohtaja Matti Huutola.
Asiassa on tiettävästi jonkun verran edetty, mutta ei niin paljoa, että kompromissiin olisi päästy.
EK:n sisällä kähinää
Hallitus toivoo työmarkkinoilta tietoa kaksivuotisen keskitetyn sopimuksen mahdollisuuksista kehysriiheensä 21. maaliskuuta mennessä. Käytännössä asia ratkeaa ensi viikon maanantaina, jolloin ainakin SAK:n ja STTK:n hallitukset ovat koolla. Työnantajapuolella on varauduttu samaan.
Asiat saivat vauhtia, kun EK:n hallituksen työvaliokunta linjasi viime torstaina valmiutensa keskustelemaan keskitetystä, vaikkakin edellytti sen olevan kaksivuotinen nollaratkaisu. Merkittävää on, että myös keskitettyjä periaatteellisista syistä vihaavat Teknologiateollisuuden edustajat olivat tekemässä EK:n hallituksen yksimielistä linjausta,
Tähän ei oikein sovi Teknologiateollisuuden työmarkkinajohtajan Risto Alangon Nykypäivälle antama kommentti, jonka mukaan EK:n hallituksen linjausta tulee lukea tietyllä varauksella. ”Sovitaan vain, että palkkoja ei koroteta kahteen vuoteen”, kuittaa Alanko neuvottelut.
Vaikka EK on pyrkinyt julkisesti korostamana yhtenäisyyttään, niin etenkin Teknologiateollisuuden ja palvelusektorin työnantajaliittojen mielipiteet keskitetyn ratkaisun suhteen eroavat toisistaan.
Nollalinja ei nyt pure
Palkansaajapuolella ei hyväksytä nollalinjaa. 1990-luvun laman aikaan työmarkkinoilla tehtiin kaksi nollatupoa, mutta silloin talous- ja työttömyystilanne oli aivan toinen kuin nyt.
Työnantajapuolella puhutaan vanhaan tyyliin ns. palkkaperinnöstä eli aikaisemmin sovittujen korotuksen maksamisesta seuraavalla sopimuskaudella. Tämä kymmeniä vuosia vanha väite ei kuitenkaan enää pure.
SAK:n varapuheenjohtajan Matti Huutolan mukaan palkansaajapuolella tiedetään taloudellinen tilanne, mutta ilman palkankorotuksia ei sopimuksia synny. Eikä sellainen menisi liitoissakaan läpi.
Huutola korostaa, että SAK lähtee neuvotteluihin yksimielisenä. Se on sitten toinen asia, jos neuvottelut johtavat tulokseen. Raamisopimus oli kattavuudeltaan yli 90 prosenttia. Suurista liitoista ainoastaan Rakennusliitto jäi sen ulkopuolelle.
Neuvotteluosapuolet ovat pohtineet erilaisia korotusmahdollisuuksia. Erään vinkin voisi antaa parhaillaan tes-neuvotteluja käyvän Suomen Journalistiliiton esittämä 2,2 prosentin palkankorotusvaatimus. Kun siitä ottaa neuvotteluvaran pois, niin todellakaan ei puhuta isoista korotuksista.
Mikäli nyt keväällä ei päästä sopimukseen, niin syksyllä liittokierroksen aloittavat teknologiateollisuuden liitot.
uutiskirje 
