1 000 neliökilometriä on edelleen puuttomana. Haviolan mukaan mittarituhoa ovat täydentäneet porot syöden koivunvesoja sekä sienitaudit. Ekologi pitää mahdollisena ja jopa todennäköisenä, että tunturikoivu kuitenkin vielä palaa entisille kasvualueilleen paljakan alapuoliselle vyöhykkeelle.
Ilmaston lämpeneminen parantaa kuitenkin perhosen selviytymismahdollisuuksia ja lisää samalla tuhojen todennäköisyyttä. Tunturimittarin munat eivät selviä alle 36 pakkasasteen lukemista. Mutta jos ilmastonmuutos jatkuu, saattavat myös muut puulajit syrjäyttää tunturikoivun, tutkija muistuttaa.
Mutta tunturikoivu puolustautuu perinnöllisillä ja ympäristön stressin aiheuttamilla muutoksilla, ilmenee Haviolan tuoreessa väitöskirjassa. Koivun lehtien geneettisillä fenolipitoisuuksilla puu vastaa mittaritoukkien hyökkäyksiin. Fenoleja pidetään yleisestikin kasvien puolustautumiskeinona kasvinsyöjiä vastaan.
Mittarien hyökkäyksistä kärsineet koivut ovat vastustuskykyisempiä kuin puut, joilla ei ole aikaisempaa kokemusta tuholaisista. Haviolan mukaan koivulle syntyy ”muistijälki”, jolla se voi puolustautua tunturimittareita vastaan. Koivu voi ”muistaa” viisikin vuotta, että se on joutunut ”hyökkäyksen” kohteeksi.
Tuhoja aina joka vuosikymmen
Haviola arvioi, että tunturimittarin aiheuttamia tuhoja esiintyy keskimäärin 9-10 vuoden sykleissä.
– Muutama vuosi sitten oli pahoja tuhoja Utsjoella ja Käsivarressa, Haviola kertoo.
Suuret tuhot keskittyvät Lappiin, koska siellä ekosysteemi on eteläistä yksinkertaisempi ja sen vuoksi haavoittuvampi. Nimestään huolimatta tunturimittaria esiintyy myös eteläisessä Suomessa.
Haviola ei arvuuttele, toistuisiko 1960-luvun suurtuho. Sitä hän pitää varmana, että tunturimittarien joukkoesiintymiä on jatkossakin luvassa.
Tutkijan mukaan toukkien syötyä kaikki kevään koivunsilmut ne voivat käydä ruohiston kimppuun.
– Mittareita voi olla ojan pohjilla niin, että niitä voisi nostaa ämpärillä, Haviola kuvaa. Jossain vaiheessa tulee joka tapauksessa kannan romahdus, jonka aiheuttavat loiset, taudit ja koivun kemialliset puolustusmekanismit.
Tunturimittari on harmaankirjava perhoslaji. Siipiväli on 25–35 mm. Siipien pohjaväri on vaaleanharmaa.
Laji muistuttaa paljon muutamia muita loppusyksyn mittariperhosia kuten hallamittaria. Aikuiset perhoset lentävät Lapissa ruskan aikaan elokuun loppupuolella ja etelämpänä erityisesti syyskuussa.
Tunturimittarit ovat runsain yöllä lentävistä perhosista. Se lentää myös pilvisinä päivinä. Tavallisesti perhonen lepää valoisan ajan näkyvällä paikalla suojaväriinsä luottaen. Häirittynä se lähtee herkästi lentoon. Yöllä tunturimittareita tapaa hakeutuneena lamppujen valoon.
uutiskirje 
