Pintaa syvemmältä
Kiinan kansankongressin istunnon päätteeksi uusi pääministeri Li Keqiang julisti sunnuntaina lehtimiehille, että ”Kiinan ei pitäisi tavoitella talouskasvua ympäristön kustannuksella”. Tähän astihan näin on tehty – voiko uskoa, että kehitys todella lähtisi uudelle uralle?
Tapahtuuko näin, siitä ei voi olla varma. Sen sijaan tiedetään, että täydessä lastissa ja täydessä vauhdissa olevan öljytankkerin kääntäminen vie monta meripeninkulmaa. Tämä pätee myös Kiinan energiatalouteen. Hiilenpoltto tulee vieläkin lisääntymään jonkin aikaa, ja vasta kymmenen vuoden päästä lasketaan lämpövoimaloiden hiilipäästöjen pienenevän.
Lin lausunto on kuitenkin toiveita herättävä. Hän ja Kiinan uusi presidentti Xi Jinpiang edustavat Kiinan johdossa uutta polvea, vaikka eivät varsinaisia untuvikkoja olekaan – Li on 57-vuotias. Suhtautuminen ympäristöongelmiin on muuttumassa, meidän kaikkien onneksi. Pekingin ilma on ollut tänä talvena ennätysmäisen huono eikä lapsia ole ajoittain haluttu päästä ulos.
Kiinan energiavalinnoilla on valtava merkitys koko maapallolle.
Li lupasi hallituksen puolesta tiukkoja otteita ilman, veden ja maaperän puhdistamiseksi, mutta kehotti myös kansalaisia valppauteen. Hän lupasi myös toimia ala-arvoisia elintarvikkeita vastaan.
Ympäristökysymykset ovat kansalaistenkin mielestä kansakunnan ykkösongelma. Kansankongressin ehkä näkyvin kapina tuli, kun lähes kolmannes kansanedustajista kieltäytyi hyväksymästä ympäristövaliokunnan ehdotettua kokoonpanoa.
Tilanne on todella paha, ja yhä pahenemassa, ainakin lähivuosina. Sitä kuvaa pari viikkoa sitten Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin blogissa julkaistu kirjoitus, jossa kaksi vuotta Suzhoussa väitöskirjatyötä tehnyt tutkija Susanna Keskinarkaus kertoo arjen elämästä saastepilvien alla.
Saastemittarin lukemat ovat nyt kuukausikaupalla heiluneet ”todella epäterveellisen” ja ”äärimmäisen haitallisen” välillä – kirjoittaa Keskinarkaus – eli välillä 150–300, kun Maailman terveysjärjestön WHO:n mukaan jo yli sadan menevät lukemat ovat vaarallisia lapsille, vanhuksille ja astmaatikoille. Pekingissä vastaava luku on ollut yli 900…
”Ilman voi haistaa, maistaa ja nähdä. Se tuntuu kurkussa armeijan viltiltä ja aiheuttaa vähimmillään yskää”, Keskinarkaus kirjoittaa. Lenkkeilyä pitää harjoittaa juoksumatolla ja ennen vajaan kilometrin kauppamatkaa miettii, uskaltaako ilmanlaadun vuoksi kävellä vai menisikö taksilla. Pakostakin miettii ”rakennetaanko täällä tulevaisuutta koko sukupolven ja kohta koko maailman terveyden uhalla?”
Suzhou on yli 2 500 vuotta vanha kaupunki Shanghaista länteen, vanhan keskuksensa, puutarhojensa ja kanaviensa vuoksi suosittu turistikohde, ”Idän Venetsia”. Nyt Suzhousta on tullut kuuden miljoonan asukkaan kaupunki, joka kilpailee Shanghain kanssa pilvenpiirtäjien korkeudesta, Keskinarkaus kirjoittaa.
”Meitä ympäröivät pilvenpiirtäjät ja teollisuusalueet satoja kilometrejä joka suuntaan ja tunnelma muistuttaa enemmän futuristista maailmanloppuelokuvaa kuin National Geographicin Kiina-dokumenttia.”
Paranemista on kuitenkin vähitellen odotettavissa. Näin ennakoivat Australiassa toimivat tutkijat John A. Mathews ja Hao Tan. Heidän mukaansa Kiinan kaltaisessa maassa markkinatalouden ohella toimii yhä pitkän tähtäimen suunnittelu, joka mahdollistaa siirtymän mustasta energiasta vihreään. Mustan, fossiilisiin polttoaineisiin perustuvan energian kasvu tulee jatkumaan vielä vuoden tai pari, mutta jo vuonna 2015 hiilen käytön ennakoidaan laskevan alle vuoden 2011 tason.
Silloin 30 prosenttia sähköntuotannosta tulee uusiutuvista lähteistä, eli vesi-, tuuli- ja aurinkovoimasta, sekä ydinvoimasta, joka Kiinassa lasketaan vihreän energian lähteisiin. Tuulivoimaloiden ja aurinkopaneeleiden valmistukseen on panostettu voimakkaasti.
Näillä valinnoilla on valtava merkitys, paitsi kiinalaisille myös meille muille maapallon asukkaille. Tutkijat dramatisoivat tämän: jos Kiinan mustan energian sektori jatkaisi kasvamistaan, seurauksena olisivat jatkuvat kiistat ja sodat öljykenttien hallinnasta Lähi-idässä, Persianlahdella, Kaspianmerellä, Keski-Aasiassa, Afrikassa sekä Kiinan ja Kaakkois-Aasian rannikkovesillä. Kuvaan kuuluisivat myös hiilen aiheuttamat ongelmat: ilman jatkuva saastuminen sekä hiilikaivoksissa tapahtuvat kuolemat.
Jos vihreä energia jatkaa alan valtaamista, Kiinasta tulisi sen sijaan tutkijoiden mukaan ”normaali kansakunta”, joka pyrkii rauhan säilyttämiseen ja keskittyy omaan teknologiseen kehitykseensä. Hiilidioksidipäästöt vähenisivät huomattavasti ja maasta tulisi esimerkki muulle maailmalle.
Asetelma on tietenkin yksinkertaistettu, mutta osoittaa kuinka ratkaisevan tärkeistä asioista on kyse.
Sen sijaan tutkijat eivät pohdi lisääntyvän autoilun merkitystä Kiinassa. Elintason noustessa kaupunkilaiset ovat ryhtyneet pitämään autoilua ”jokamiehen oikeutena” ja autojen määrä lisääntyy huimasti. Vuonna 2011 autojen määrä ylitti sadan miljoonan rajan, mikä merkitsi 11 prosentin nousua edellisestä vuodesta.
Autosta on tullut vaurastuvan keskiluokan kerskailuväline. Kuuluisaksi on tullut erään television treffiohjelmassa esiintyneen naiskilpailijan kiteytys: ”Mieluummin itken BMW:n istuimella kuin nauran pyörän satulassa.”
lehti 