Jaatisen mukaan suolavesipulssin edellytyksenä ovat voimakkaat itätuulet, jotka työntävät vesimassoja Tanskan salmien läpi Pohjanmerelle. Tämän jälkeen tarvitaan myrskyisiä lounaistuulia, jotta suolainen vesi virtaa Itämeren puolelle.
Lounaismyrskyjen todennäköisyys näyttää olevan alkuvuoden puolelta ohitse. Todennäköisyys suolapulssille kasvaa ensi jouluun tultaessa. Suolapulssit tulevat vain talvisin. Ne voivat olla kuutiokilometrien suuruisia.
Ilmastonmuutoksesta voi olla myös kielteisiä vaikutuksia Itämeren tilaan, kun lisääntyneet sateet täyttävät meriallasta vaikeuttaen hapekkaan, suolaisen veden tuloa altaaseen.
– Jos sateet lisääntyvät, Itämeri makeutuu, Jaatinen arvioi.
Sateet tuovat huuhtoumien mukana lisää ravinteita mereen.
Vesi ennätyksellisen alhaalla
Merivesi on laskenut paikoin ennätyksellisen matalalle. Varoitus matalasta merivedenkorkeudesta annettiin viikko sitten maanantaina koko Suomen rannikolle.
– On tämä talvi ollut sikäli poikkeuksellinen, että pitkään kestäneitä ennätyksiä on rikottu, meriasiantuntija Antti Kangas Ilmatieteen laitokselta toteaa.
Kankaan mukaan vesi on kauttaaltaan Itämeressä 60 senttimetriä keskiveden alapuolella. Viiden vuorokauden sääennuste lupaa tilanteen jatkuvan. Korkeapaine pitää vedet alhaalla.
Ilmatieteen laitoksen mittausten mukaan Haminassa on rikottu viime keskiviikon vastaisena yönä vedenkorkeuden minimiennätys. Vesi kävi 116 senttimetriä keskiveden alapuolella. Edellinen ennätys oli 115 senttiä. Se saavutettiin tammikuussa 2010.
Helsingissä minimiennätys oli todella lähellä. 20. maaliskuuta mitattiin lukema 92 senttimetriä, kun ennätys on sentin suurempi.
Koko Suomenlahdella vedenkorkeus on ollut ennätyksellisen matalalla. Matala vesi saattaa haitata satamien laivaliikennettä ja lisää karilleajon riskiä.
– Suomenlahdella vedenkorkeus on kääntynyt nousuun. Perämerellä vedenkorkeus jatkaa laskuaan. Siellä tuskin kuitenkaan päästään ennätyslukemiin, kertoo meriasiantuntija Jaatinen.
Ilmatieteen laitos antoi Suomen rannikolle varoituksen matalasta vedenkorkeudesta 18. maaliskuuta. Vedenkorkeudesta varoitetaan, mikäli vedenkorkeus ylittää tai alittaa etukäteen määrätyt varoitusrajat. Meriveden korkeusvaroitukset on suunnattu rannikon väestölle, pelastuslaitoksille ja meriliikenteelle, jotta ne voivat varautua merivedenkorkeuden muutoksiin.
Vedenkorkeuden raja-arvot vaihtelevat aluekohtaisesti, koska vedenkorkeuden muutoksilla on erilaisia vaikutuksia eri puolilla rannikkoa. Vedenkorkeutta mitataan 13 mitta-asemalla eli mareografilla eri puolilla Suomen rannikkoa. Muutokset ilmoitetaan teoreettisen keskiveden suhteen.
Automaattinen seuranta päivittyy tunneittain. Tietoja on saatavissa osoitteessa http://ilmatieteenlaitos.fi/vedenkorkeus .
Jopa kolmen metrin eroja
Meriveden korkeudessa voi tapahtua jopa yli kolmen metrin eroja pitkällä aikavälillä. Jaatisen mukaan erot ovat suurimpia Suomenlahden ja Pohjanlahden perukoissa.
Kemissä mitattiin 201 senttimetriä plussaa syyskuussa1982. Seuraavan vuoden marraskuussa mentiin miinukselle 125 senttiä.
Oulussakin on rikottu kolmen metrin raja. Turussa on päästy vähän yli kahden metrin ja Helsingissä lähes puoleentoista metriin.
Meriveden korkeutta seurataan Kemin ja Haminan välillä. Ensimmäinen havainnointipiste valmistui Hankoon vuonna 1887.
lehti 