Entinen linja-autonkuljettaja, nykyisin kirjailijaksi itseään tituleeraava Urpo Ihalainen Pihtiputaalta jatkaa Naisen vuoro -lyhytproosateoksessaan viime vuonna ilmestyneen Pystylastin viitoittamaa tietä.
Taiteellinen ura vaatii uhrauksia. Sen sai yhdeksän nelivuotiskautta Pihtiputaan kunnanvaltuustoon kuulunut Ihalainenkin todeta, kun puttaalaiset jättivät viime kunnallisvaaleissa kirjailijana esiintyneen pitkäaikaisen vasemmiston kunnallismiehen ilman valtuustopaikkaa.
Ihalaisen Pystylastin elämäntarinat olivat joidenkin pihtiputaalaisten mielestä niin todentuntuisia, että kirjailijanalkua syytettiin vainajien häpäisemisestä ja uhkailtiin jopa oikeusjutuilla.
Uhkailut sen enempää kuin luottamusmiesuran tyssääminenkään eivät Ihalaista pahemmin hetkauttaneet, kun tunnustustakin tuli.
Naiset ja naisten puute olivat vahvasti mukana jo Pystylastin tarinoissa. Naisten vuoron tarinoissa naiset ja naisten tunneäly ovat pääosassa. Ihalainen kertoo ensin hyvin monenlaisten, ns. tavallisten naisten tylyjä elämänkohtaloita, kunnes pääse lopuksi selvästi mieluisimpaan aiheeseensa, tunnettujen naispoliitikkojen moittimiseen.
Ihalaiselle tulee Kekkosen aikaa ikävä lytätessään vallankahvaan yltäneitä naisia presidentti Tarja Halosesta lähtien. Ihalaista jurppii kun valinnassa ”ei katsottu mitä ihmisellä on korvien välissä” vaan , ”mitä on jalkojen välissä”. Silti yhtään ei naisten asema naispresidentin aikana Ihalaisen mielestä parantunut.
Tunneäly käsilaukussa
Yhtä tylysti Ihalainen rusikoi nimeltä mainiten useita naisministereitä, joiden ”tunneälyn” kirjoittaja arvelee jääneen käsilaukkuun.
Ihalainen kertoo toistuvasti pettyneensä ”niihin väitteisiin, että sukupuoli ratkaisee muka jotain”. Ja vielä kaiken vakuudeksi hän ottaa ryöpytettäväkseen vasemmistoliiton puheenjohtajana toimineen Suvi-Anne Siimeksen, jonka ”tunneälykkään ylivertaisuuden” oli saanut henkilökohtaisesti kokea eräällä vaalikiertueella. Siimeksen röyhkeys tuli kirjoittajan mukaan kenttäväelle selväksi heti valinnan jälkeen.
Viime vuosikymmenet ovat Ihalaisen mukaan todistaneet, ”ettei tunneälykäs nainen poikkea mitenkään tunteettomasta miehestä”.
Teoksen tarinoissa on sekaisin pakinaa, novellia, yleisönosastokirjoitusta, ties mitä. Vuosikymmenien ajan Ihalaisen tunteneet voivat todistaa, että mies kirjoittaa niin kuin on aina puhunutkin.
Sovinisti, muttei naistenvihaaja
Sovinistiksi Ihalaista voi hyvällä syyllä moittia, mutta naistenvihaajaksi mies ei tunnustaudu. Jopa paikallinen kirkkoherra on vakuuttanut, että Ihalaisella riittää myötätuntoa vähempiosaisia kohtaan. Eikä Ihalainen siinä katso sukupuolta.
Jos Vasemmistonaisten tapaamisissa ei saada aikaan vastakkainasettelua, kannattaa ottaa Ihalaisen uutuusteos käsittelyyn. Ainakin ärsyttämisen taidon Puttaan mies hallitsee.
Urpo Ihalainen: Naisen vuoro. Ivan Rotta & Co 2013. 258 sivua.
uutiskirje 
