Kun Länsilinjat Oy:n korjaamolla työskentelevä Sami Juusonen, 28, työpäivän loputtua laittaa haalarit kaappiin, hänen ei tarvitse kotona tehdä iltatöitä ja aikaa jää harrastuksille.
– Minusta se on vapauttavaa ja helpottavaa, kun voi suorittaa työn työpaikalla. Palkka tulee tehdystä työajasta, eikä tarvitse tehdä palkatonta piilotyötä. Harrastan musiikkia, soitan kitaraa ja laulan Neutral Buoyant -bändissä.
Teknologian ympäröimällä ihmisellä on yhä vähemmän tilaisuuksia tehdä mitään itse, kun kaikki on määrätty jo kaukaa ennalta. Tämä kauko-ohjauksen kokemus loukkaa hänen mahdollisuuttaan olla ylpeästi omaehtoinen.
Elämän korjaajia
Matthew B. Crawfordin teos Elämän korjaajat (Niin&näin 2012) kuvaa tätä kehitystä ja tarjoaa ulospääsytien paluusta takaisin työn tekemisen alkuperäisille lähteille. Yhdysvaltalainen filosofian tohtori Crawford siirtyi yliopiston ajatushautomon toiminnanjohtajan paikalta nuoruutensa unelma-ammattiin, moottoripyöräkorjaajaksi.
Elämän korjaajat -teoksen idea oli Sami Juusosesta hyvä. Kirjoittajan lähestymistapa on samansuuntainen kuin hänellä itselläänkin.
– Vaikka kirjoittajalla on akateeminen koulutus, hän ei katsele työntekoa ylhäältä alas, vaan omien kokemustensa kautta. Hyväpalkkaisena tiedeartikkelien toimittajana sekä ajatushautomon toiminnanjohtajana hän ei ollut tyytyväinen, koska joutui tekemään kaikki saman muotin mukaisesti – konemaisesti.
Sami Juusonen kertoo enemmän ajatuksiaan työelämän muutoksista sekä roboteista että ylikoulutusharhastakin perjantaina 7. kesäkuuta ilmestyneen Kansan Uutisten Viikkolehden haastattelussa.
uutiskirje 
