JOTAIN ILMASSA (Après mai, Ranska 2012). Ohjaus ja käsikirjoitus: Olivier Assayas. Kuvaus: Eric Gautier. Musiikkiraidalla Captain Beefheart & The Magic Band, Tangerine Dream, Nick Drake ym. Pääosissa: Clement Metayer, Lola Creton, Felix Armand. Ensi-ilta 5.7.
Alkuperäinen nimi Après mai (”Toukokuun jälkeen”) viittaa toukokuun 1968 mellakoiden jälkeiseen aikaan. Elokuva alkaa helmikuusta 1971, ja taas Pariisissa kiehuu. Mieleen tulevat Istanbulin viimeaikaiset tapahtumat, kun opiskelijanuoret kokoontuvat Place de Clichy -aukiolle vapauttamaan vangittuja johtohahmojaan.
Poliisi on vastassa ja otteet kovat. Liikkeellä on vihattu erikoisyksikkö, pamput heiluvat ja kyynelkaasu virtaa. Oma varustuksensa on myös mielenosoittajilla. Katuaktivismi, julisteiden liimaus ja seinien näyttävä töhrintä iskulausein ei riitä kaikille: eräiden mielessä välkkyy ajatus radikaalista vallankumouksesta.
Elokuva on elämyksellinen aikamatka ilman historiallista jälkiviisautta.
Ranskalaiseen tapaan liikkeellä on monen sortin vasemmistolaisia ääriaineksia, joiden makuun ei ole Brežnevin Neuvostoliitto, toisin kuin meillä taistolaisnuorten. Eräät liputtavat anarkismin puolesta, toisille kelpaa Maon Kiina.
Kaikille ei politiikka maistu. Jotkut ovat ottaneet suunnan eksoottisempiin kohteisiin kuten Afganistaniin. Hippien aatteet vapaine rakkauksineen ja huumeineen kukoistavat myös, samoin haaveet taiteilijan urasta.
Kirjoittaja-ohjaaja sitoo nuorten ideologialtaan erilaiset maailmat mallikkaasti yhteen. Rakkaussuhteet luovat parikemioita, joissa nuoruuden etsintää ja hapuilua kuvataan sopivan viileästi, mutta empaattisesti.
Jotain ilmassa on viihdyttävä ja todistusvoimainen ajankuvaus, joka tuntuu myös musiikkiraidan valintoina.
Vauhdissa ovat pääsääntöisesti vauraan keskiluokkaisten (sivistyneistö)kotien jälkeläiset. Heidän kapinointinsa ei saa varsinaista selitystä, mutta toisaalta se ei ole elokuvantekijän ensisijainen tehtäväkään.
Tapahtumat, kuvat ja sanat sekä nuorten valinnat puhuvat puolestaan. Jotain ilmassa on ajan henkeä mukaileva elämyksellinen aikamatka ilman historiallista jälkiviisautta. Ranskalaisfilmin valossa vuoden 1968 alulle panema tykitys näyttäisi olleen tukahduttavaksi koetun porvarillisen elämänmenon purkua.
Suomenkielinen nimi on osuva: ”Jotain ilmassa” tavoittaa hyvin sen kokonaisvaltaisen liikkeen ja matkallaolon tunteen, joka elokuvasta huokuu.
Ranskalaisfilmi kuvaa nuoria, jotka ovat vielä lämmittelykierroksilla elämässä. Tähän liittyy tietty surumielisyys, kun tehdään valintoja, joissa kaikki eivät voi voittaa. Elokuva välittää nautittavasti pinnan alla väreilevän ja orastaviin rakkauskokemuksiin liittyvän tunteiden myllerryksen.
Tämä näkyy etenkin Christineä näyttelevän Lola Cretonin eleettömyydessään kypsässä roolityössä.
uutiskirje 
