Charles C. Mann hahmottelee Amerikkaa ennen Kolumbusta suurteoksessaan 1491.
Hänen mukaansa intiaanien tärkein rooli Yhdysvaltojen kehityksessä oli olla sotilaallinen ja kulttuurinen vihollinen – ”toiseus”, jota vastaan uudisasukkaat reagoivat.
Taistellessaan intiaaneja vastaan eurooppalaiset uudisasukkaat saivat hyvän vihollisen ”intiaaniongelmasta”, joka yhdisti Euroopan mantereella vuosisatoja keskenään sotineet kansallisuudet.
Mann määrittelee 1500-luvulta lähtien Amerikkaan saapuneet eurooppalaiset hierarkkisiksi, ahneiksi, kauppaorientoituneiksi, yksijumalaisiksi ja etnosentrisiksi nousukkaiksi.
He eivät voineet omaksua ajatuksia ja tapoja tasa-arvoisilta, vastavuoroisilta, ei-kapitalistisilta, panteistisilta ja etnosentrisiltä alkuperäiskansoilta.
Kun eurooppalaisten mukanaan tuomat taudit kuten isorokko alkoivat tuhota vastustuskyvyttömiä intiaaneja, kristityt eurooppalaiset tulkitsivat sen Jumalan tahdoksi ja alkoivat pitää Amerikan mantereita uutena Jumalan heille osoittamana luvattuna maana.
Mesoamerikan intiaanit kehittivät kolme viidesosaa nykyisin viljeltävistä viljelykasveista kuten tomaatin, maissin, pippurit, kurpitsat, paprikat, tupakan ja pavut.
Lisäksi he kehittivät oman kirjoitusjärjestelmän, astronomian ja matematiikan, mukaan lukien nollan.
Maailman suurin valtakunta
Kolumbuksen noustessa 12.10.1492 maihin San Salvadorissa, Amerikassa asui enemmän ihmisiä kuin Euroopassa.
Mexicoiden pääkaupungissa Tenechtitlánissa oli juokseva vesi ja puhtaat kadut toisin kuin eurooppalaisissa pääkaupungeissa. Amazonin alueen intiaanit viljelivät sademetsää tuhoamatta sitä. Andeilla oli kehittynyt tieverkosto.
Vuonna 1491 inkat hallitsivat maapallon suurinta valtakuntaa. Se oli suurempi kuin Ming-dynastia Kiinassa, Iivana Suuren kasvava Venäjä, Songhai Sahelissa tai mahtava Suur-Zimbabwe Länsi-Afrikan tasangolla, suurempi kuin huipulle noussut Ottomaanien imperiumi.
Inkavaltio oli eräänlainen sosialistinen Kiina. Kaikki maa ja omaisuus kuului valtiolle. Talonpoikien tuli työskennellä kausittain valtakunnan hyväksi maanviljelijöinä, paimenina, kutojina, rakentajina, käsi- ja kaivostyöläisinä tai sotilaina. Työryhmät viettivät usein kuukausia poissa kotoaan, jolloin valtio ruokki, vaatetti ja majoitti heidät.
Työvelvolliset rakensivat patoja, penkereitä ja kastelukanavia, viljelivät valtion maata, kasvattivat karjaa valtion laidunmailla, valoivat saviasioita ja päällystivät maanteitä.
Vuosina 3200–2500 e.a.a. Huaricangan temppeli oli maailman suurimpia rakennuksia. Kun Norte Chicon asukkaat rakensivat kaupunkeja, maailmassa oli vain toinen kaupunkikeskittymä: sumerilaisten.
Löytöretkeilyn sijaan eurooppalaiset harjoittivat 1500-luvun alusta saakka intiaanien aarteiden ryöstämistä.
Vuoteen 1610 mennessä Englannilla oli 200 alusta, jotka liikennöivät Newfoundlandin ja Uuden-Englannin edustalla. Ranskasta, Espanjasta, Portugalista ja Italiasta saapui satoja lisää.
Mannin muhkea yli 500-sivuinen teos tarjoaa avartavan kurkistusikkunan maanosan historiaan, joka on ylimielisesti vaiettu kuoliaaksi yli 500 vuotta.
Charles C. Mann: 1491 – Amerikka ennen Kolumbusta. Suomennos: Milla Karppinen ja Leena Teirioja. Into-Kustannus 2011
uutiskirje 
