Joutilas luokka osa 8
Ainoastaan pilkkakirveet tai hidasjärkiset eivät ole pahoillaan kuullessaan saarnastuolissa vitsailtavan.
Myös aineellisen hyödyn tavoittelu tai liiallinen maallisista asioista huolehtiminen on sekä jumalan palvelijan että jumalan arvon vastaista.
Kaikista halveksuttavin on ihminen, joka teeskentelee olevansa Herran palvelija, mutta palvelee vain omaa mukavuuttaan ja omia aineellisia pyrintöjään.
Jos pappi vaatisi avoimesti palkankorotusta ainoastaan oman voiton tai hyödyn tähden, se loukkaisi hänen seurakuntansa sopivaisuudentajua.
Veblen epäilee, että tuskin on olemassa ketään, jonka kunnioitus seurakuntansa pastoria kohtaan ei kärsisi, mikäli pastori osoittaisi vähäisintäkään kevytmielisyyttä missään elämäntilanteessa, ellei kevytmielisyys olisi ilmeisen teatraalista eli vastentahtoista luopumista papillisesta arvokkuudesta.
Kirkollisen kerskailevan tuhlauksen ja seremoniaalisen puhtauden vaatimus ulottuu myös pyhävaatteisiin sekä pyhäpäivinä nautittuihin ruokiin.
Pyhäpäivillä Veblen tarkoittaa jumalalle tai jollekin ylimaallisen joutilasluokan alempien kerrosten jäsenelle yksinoikeudella varattuja tabuluonteisia päiviä.
Talousteoriassa pyhät vapaapäivät voidaan tulkita sitä jumalaa tai pyhimystä palvelevaksi sijaisjoutilaisuudeksi, jonka nimissä kielto (tabu) on asetettu ja jonka hyvää mainetta hyödyllisistä töistä pidättäytymisen katsotaan palvelevan.
Välillisen joutilaisuuden uskonnollisten ajanjaksojen aikana on kaikki inhimillisesti katsoen hyödyllinen toiminta ankarasti kielletty.
Paastopäivinä on tuottavista töistä ja kaikista ihmiselämää aineellisesti edistävistä pyrinnöistä pidättäydyttävä. Paasto korostaa pidättäytymistä sellaisesta kulutuksesta, joka edistäisi kuluttajan mukavuutta ja elämänrikkautta.
n
Pyhimys, jonka päivää ei juhlita, elää Veblenin mukaan kehnoja aikoja. Vapaapäivä puolestaan kohottaa jonkin huomattavan tapahtuman, asian tai henkilön mainetta.
Vappuna lisätään työn teon arvostusta pidättäytymällä työnteosta. Pyhät vapaapäivät sekä vapaapäivät ovat samantyyppisiä kuin ihmisiltä kerätty vero.
Vero maksetaan sijaisjoutilaisuutena. Sen kunniaa tuottava vaikutus luetaan sen henkilön tai asian ansioksi, jonka hyvän maineen lisäämiseksi vapaapäivä on perustettu:
”Tämäntyyppinen sijaisjoutilaisuuden kymmenys lankeaa kaikille ylimaallisen joutilasluokan jäsenille luontoisetuna, joka on välttämätön heidän hyvälle maineelleen.”
Ihmiselämän rikkautta ja ihmishahmoisen jumalan hyvää mainetta edistävän toiminnan ja käyttäytymisen rajalinja on selkeä. Siksi kaikki talouden piiriin lankeava on liian alhaista kuuluakseen papistolle soveliaisiin huolenaiheisiin.
Joidenkin keskiaikaisten munkkien tästä pyhyydestä tekemät poikkeukset eivät Veblenin mielestä aseta sääntöä kyseenalaiseksi:
”Nämä jäsentensä elannonhankintaa tukeneet veljeskunnat joutuivat huonoon valoon juuri siksi, että ne loukkasivat uskonnollisen yhteisön sopivaisuudentajua.”
Tämän 25-osaisen juttusarjan runkona on Thorstein Veblenin 1899 ilmestynyt teos ”Joutilas luokka” (Art House 2002, suom. Tiina Arppe ja Sulevi Riukulehto).
Norjalais-yhdysvaltalainen taloustieteilijä ja kulutussosiologi Veblen (1857-1929) kehitti teorian joutilaasta luokasta, miten rikkaat karttavat työntekoa vaikka näyttävät olevankin koko ajan jotain puuhastelemassa ja jakelemassa rahvaalle elämänohjeita ahkeruutta silmällä pitäen.
uutiskirje 