Kaksi pikkupoikaa näkee salaa vilauksen Hollywood-filmistä Superman (1978). Pojat haluavat oitis matkata Amerikkaan tervehtimään uuttaa sankariaan.
Teräsmiehen ohella leffassa on paikkansa myös Coca-Colalla ja Michael Jacksonilla, edellisellä suoraan pullon suusta nautittuna ja jälkimmäisellä eläinkunnan edustajan kautta.
Kuulostaa ehkä kornilta, mutta möllin Amerikka-ylistyksen sijasta asia saa heti toisen luonteen, kun se pannaan sosiaalisiin ja lähihistoriallisiin yhteyksiinsä: ollaan Irakin kurdilaisessa osassa 1990-luvun alussa, alueen väestön kimpussa on Saddam Husseinin armeija ja 7- sekä 10-vuotiaat veljekset ovat orpoja.
Kaksikon vaiheista muotoutuu vaiherikas ja tunnekylläinen odysseia, jossa unelmilla on kantavat siivet.
Muuan papparainen valistaa nuorempaa pojista, että yhdessä olette vahvoja. Näkemys on koko jutun ydin ja siinä voi nähdä myös yleisempää vertauskuvallisuutta, mitä kurdien asiaan tulee.
Kurdijuurisella kirjoittaja-ohjaajalla on karhean hellä ote sinnikkäisiin pikkumiehiin, traagista ja koomista vyöryy koko valkokankaan leveydeltä ”naurua kyynelten läpi” -perinteen merkeissä.
Pojat ovat eloisia veikkoja, miljöökosketus vakuuttaa aitoudellaan ja äänekäs meininki on arvossaan. Vuolaana pulppuavan dialogin keskellä harvat hiljaiset hetket pääsevät oikeuksiinsa.
Sympaattinen pikkufilmi on kiintoisa myös tapakulttuuriselta anniltaan.
BEKAS (Ruotsi-Suomi-Irak, 2012). Käsikirjoitus ja ohjaus: Karzan Kader. Kuvaus: Johan Holmqvist. Musiikki: Juhana Lehtiniemi. Pääosissa: Sarwal Fazil, Zamand Taha. Ensi-ilta 26.7.
uutiskirje 
