Kuten kansallisrunoilijamme Zacharias Topelius (1818–1898) antaa runossaan Kesäpäivä Kangasalla ymmärtää, Kangasala on näköalaharjujen pitäjä.
Sieltä löytyy viisi harjua näkötorneineen. Keisarinharjulle valmistui ensimmäinen näkötorni jo vuonna 1819, mutta sitä ennen ehti tapahtua paljon.
Kun Tampereen perustajasta Kustaa III:sta tuli 25-vuotiaana Ruotsin kuningas vuonna 1771, hän palautti ylimmän hallitusvallan säädyiltä kuninkaalle, edisti kulttuuria ja kävi sodan Venäjää vastaan vuosina 1788–1790.
Kustaan vahvuuksiksi kerrotaan terävä äly ja taiteellinen lahjakkuus. Heikkouksiksi on kirjattu hetken mielijohteisiin lankeava impulsiivisuus sekä taipumus teeskentelyyn ja teatraaliseen käytökseen.
Kustaa herättikin aikalaisissaan hyvin ristiriitaisia tunteita. Hänen itsevaltainen hallitsemistapansa aiheutti lopulta sen, että sukset menivät aateliston kanssa pahasti ristiin.
Kustaa murhattiin salaliiton toimesta naamiaisissa maaliskuussa 1792. Hän kuoli kymmenen päivää ampumisvälikohtauksen jälkeen verenmyrkytykseen. Ranskan porvarillisesta vallankumouksesta oli kulunut kolme vuotta.
Toisella Suomen matkallaan vuonna 1779 Kustaa III perusti Tampereen kaupungin. Samalla reissulla kuningas vieraili myös Kangasalan Syrjänkorkean harjulla.
Kustaan kerrotaan tokaisseen, että tällä paikalla paholainen varmasti kiusasi Jeesusta näyttämällä hänelle koko maailman ihanuuden.
Toisen majesteetillisen vieraan Syrjänkorkea sai tasan 40 vuotta myöhemmin, kun Venäjän keisari ja Suomen suurruhtinas Aleksanteri I vieraili seurueineen Kangasalan Syrjänkorkealla 10. syyskuuta 1819.
Vierailun kunniaksi Wääksyn kartanon isäntä rakennutti harjulle näköalapaviljongin. Vierailun jälkeen Syrjänkorkean nimi vaihtuikin Keisarinharjuksi.
Kuningas ulosmittasi kartanon
Myös Wääksyn kartanolla on kuninkaallinen historia sen siirryttyä Kustaa Vaasan omistukseen 1556.
Kartano oli 1500-luvun alusta Etelä-Ruotsin Wäxjöstä kotoisin olevan Westgöta-suvun rälssitilana ja siitä juontaa kartanon nimi Wääksy (Wexiö). Jouduttuaan kuninkaan epäsuosioon vuonna 1555 suvun täytyi luovuttaa kartano kruunulle.
Kustaa antoi kartanon tuon ajan kasinopelin mukaisesti pojalleen Suomen herttua Juhana III:lle. Tämä puolestaan lahjoitti kartanon kuusi vuotta myöhemmin rakastajattarelleen Kaarina Hannuntyttärelle, jonka kanssa Juhanalla oli neljä lasta. Juhana-herttua nai kuitenkin Katarina Jagellonican Puolasta.
Wääksyn kartano säilyi Kaarinan myöhemmästä avioliitosta syntyneiden jälkeläisten hallussa tyttärien myötäjäislahjana 1700-luvun loppuun saakka.
Kaarinan ja Juhanan nuorin lapsi Sofia meni naimisiin sotapäällikkö Pontus de la Gardien kanssa. Sofia kuoli Tallinnassa synnyttäessään poikaansa Jakobia 1583.
Pontus puolestaan hukkui Narvan jokeen pari vuotta myöhemmin. Pikku-Jakob lähetettiin Wääksyyn isoäitinsä hoiviin. Hänestä varttui kuuluisa sotapäällikkö, Laiska-Jaakko. Hän oli yksi harvoista läntisistä kenraaleista, joka onnistui valtaamaan Moskovan. Laiska-Jaakon joukot miehittivät Novgorodia kuusi pitkästyttävää vuotta. Miehistö alkoi kutsua johtajaansa Laiska-Jaakoksi: Lähti suvi, lähti talvi, vaan ei lähde Laiska-Jaakko. Jaakko kuoli Tukholmassa elokuussa 1652.
Ovatko Suomen ja TVH:n kohtalot yhtä?
Wääksyssä koettiin monien tutkijoiden mielestä Euroopan suurin luonnonmullistus 1604, kun Vääksyn joen virtasuunta muuttui ja vieressä ollut Sarsan uoma kuivui.
Tämä puolestaan johtui jääkauden jälkeisestä maan noususta, joka puhkaisi Iharin kosken. Längelmävesi virtasi nyt Iharin eikä Vääksyn Sarsan kautta Roineeseen.
Vuonna 1826 kartano siirtyi koskenperkausluutnantti Fredrik Wilhelm Favorin omistukseen. Koskenperkauslautakunta oli TVH:n edeltäjä, nykyinen Destia, mikä liippaa läheltä englanninkielen kohtaloa tarkoittavaa destiny-sanaa.
Vuosina 1799–1809 Suomessa toimi Kustaa IV Adolfin perustama Kuninkaallinen Suomen Koskenperkausjohtokunta. Suomen itsenäistymisen myötä vuonna 1925 perustettiin TVH. Nyt Ruotsin kuninkaiden ja Venäjän keisarien viitoittama Suomen kohtalo on näkymättömän käden läpikapitalistisen kaupallisessa kuristusotteessa.
Onko niin, että mitä TVH edellä, sitä koko Suomi perässä? Entäpä jos Tie- ja vesirakennushallituksen kohtalo onkin koko Suomen kohtalo? Kangasalan harjuilla voi Suomen tulevaa kohtaloa miettiä vertailemalla sitä kansakunnan menneisyyteen. Onko kesäpäivien jälkeen edessä hyytävä teräksenkylmä kapitalismin loputon rakenteiden purkamisen yö?
uutiskirje 
