”Valtio-opin opettajani Osmo Apunen sanoi aikoinaan, että niin kauan kuin verokapinaa ei ole, asiat ovat hyvin.”
Näin kertoo professori Mikko Mäntysaari toisaalla tässä lehdessä arvioidessaan uusoikeistolaisia pamfletteja.
Jos verokapina on mittari, niin asiat eivät enää ole hyvin. Kokoomusnuorten ohjelmat ja pamfletit ovat oire hyväosaisten laajemmasta tyytymättömyydestä osaansa kohtaan. Veroja on viime vuosina alennettu reilusti, mutta se ei heille riitä. Koko veronmaksuhalukkuus ja sitä myöten pohjoismaisen yhteiskuntamallin hyväksyntä on rapautunut paremmissa piireissä.
Pohjoismaisen yhteiskuntamallin hyväksyntä on rapautunut paremmissa piireissä.
Perustelut omalle ahneudelle peitetään yleviin periaatteisiin. Hyvinvointivaltio on mennyt liian pitkälle ja se estää ihmisiä välittämästä toisistaan, kuten kirjailija Elina Hirvonen oivaltavasti kuvasi kolumnissaan Helsingin Sanomissa. Sen jälkeen hän osoitti, että vapaaehtoistyötä tehdään EU-maista eniten juuri pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa.
Välittämisen katoamisen lisäksi hyvinvointivaltion leikkauksia perustellaan nyt eniten niin sanotulla kestävyysvajeella, jonka valtiovarainministeriö on määritellyt prosentin kymmenyksen tarkkuudella 4,7 prosentiksi ja yhdeksäksi miljardiksi euroksi.
Eräät ekonomistit kuten Pekka Sauramo ja Pertti Haaparanta ovat pitäneet mahdottomana, että kestävyysvajeen voisi kuvata yhdellä näin tarkalla luvulla. Sen varassa politiikkaa nyt joka tapauksessa tehdään, vaikka todellinen kestävyysvaje voi olla jokin aivan toisenlainen luku.
Merkittävä osa mahdollisesta kestävyysvajeesta on itse aiheutettua vastauksena hyväosaisten jo jonkin aikaa käynnissä olleeseen kapinaan. Pohjoismaisten demaripuolueiden NordMod2030-raportti Pohjoismaiden veropolitiikasta kertoo veroasteen huomattavasta alentumisesta vuodesta 2000. ”Laajat leikkaukset työn verotuksessa ovat vähentäneet julkisia tuloja tahdissa joka on pidemmällä tähtäimellä vaikea yhdistää ikääntyvän väestön myötä kasvaviin hyvinvointimenoihin”, raportissa todetaan.
Vuosina 2000–2010 työn keskimääräinen veroaste laski kaikissa Pohjoismaissa Islantia lukuun ottamatta noin 5 prosenttia kaikilla tulotasoilla.
Hyväosaisten verokapina osuu kuitenkin omaan nilkkaan. Liikenneverkot, poliisi, oikeuslaitos ja muut julkisen sektorin instituutiot hyödyttävät rahallisesti eniten rikkaita, koska ilman verovaroin kustannettuja palveluita ne tulisivat yritysten itsensä maksettaviksi. Näin muistuttaa tulonjakoon erikoistunut tutkija Reima Launonen juuri ilmestyneessä kirjassaan Kuningasjako – Miksi verotus on oikein (Into).
Launosen mukaan verotuksen hienous on siinä, että sen avulla rahaa kerätään yhteiseen kassaan ja yhteisiin investointeihin, joiden käytöstä päätetään demokraattisesti. Näin vältytään siltä, että yksilöiden omat intressit johtavat kokonaisuuden kannalta kestämättömiin tilanteisiin.
Uusoikeisto on omaksunut henkiseltä oppi-isältään Björn Wahlroosilta käsitteen enemmistön tyrannia. Sen vaihtoehto on kuitenkin vähemmistön mielivalta.
uutiskirje 
