Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden oikeudellisista edellytyksistä ja seuraamuksista on tehty kattava tutkimus. Kansainvälisestikin mittavan työn teki yliopistotutkija Juha Rainne Ulkoasiainministeriön tilauksesta.
Rainne käy työssään läpi kaikki itsestäänselvyydet ja merkittävimmät ongelmakohdat. Hän sanoo selvästi, että jo pelkästään valtiosopimukseen verrattavan Naton peruskirjan hyväksyminen vaatisi ennakkovalmisteluja. Siihen on syynä erityisesti kollektiiviseen puolustukseen osallistuminen.
Tähän ulkomailla sotimiseen liittyy sekin ongelma, minkälaisia joukkoja maailmalle lähetettäisiin. Rainnen oma neuvo on: sopimus- ja palkkasotilaita.
Varsinainen ongelma on kuitenkin nyky-Naton toiminta. Nyky-Nato nimittäin toimii pääsääntöisesti peruskirjan sijaan valtiojohtajien hyväksymän poliittisluontoisen strategisen konseptin mukaan. Toiminta perustuu siis vain ja ainoastaan poliittiseen tahtoon. Poliittinen konsepti tulisi Suomenkin ohjenuoraksi.
Demokratian kannalta valtiojohtajien sopimisien perusteella toimiminen on ongelma. Ilman uutta kohdallista lainsäädäntöä eduskunta ei saisi muodollisesti lausua kantaansa mistään Naton kriisinhallintaoperaatiosta – ainoastaan kulloisestakin osallistumisesta. Kohde ja sisältö siis jäisivät nyt presidentin ja pääministerin asiaksi.
Rainne sanookin, että valtiojohtajavetoisen proseduurin vastapainoksi olisi lainsäädäntöä kehitettävä parlamentaarisen valvonnan lisäämiseksi. Monissa Nato-maissa näin on tehty.
Rainne ei itse suosittele tutkimuksessaan jäsenyyttä tai siitä kieltäytymistä. Oikeusoppineena hän tuo kuitenkin kirkkaasti esille ne lainsäädännölliset ongelmat, joita jo jäsenyyden valmistelussa pitäisi ottaa huomioon.
Henkilökohtaisestikaan Rainne ei sano kantaansa – koska ei ole siitä varma asian monipiippuisuuden vuoksi.
Päätös on ennen kaikkea poliittinen. Käytännössä jäsenyys olisi poliittinen päätös mukaan menosta poliittisin perustein toimivaan organisaatioon.
Rainnen hyvä selvitys vie varmaan keskustelua eteenpäin. Laillisuuskysymyksistä ei tarvitse enää kiistellä. On poliittisten päätösten aika.
Kysymys on Naton rauhankumppaniksi poliittisin sopimuksin ryhtyneen Suomen turvallisuuspolitiikasta.
Sitoutuminen kaventaisi täysivaltaisuutta. Antaisiko se riittävästi turvallisuuden tai politiikan lisäarvoa?
uutiskirje 