Valtion omistajanohjaus ei ole niitä helpompia tehtäviä varsinkaan silloin, kun tulee ongelmia. Sen joutui kokemaan myös kehitysministeri Heidi Hautala (vihr.). Tuoreesta kohusta voi yleisesti todeta, että lopulta aika kevyin perustein muistamattomuus koitui Hautalan kohtaloksi. Tilanne oli kärjistynyt jo niin pitkälle, että muuta vaihtoehtoa ei enää ollut, sillä Hautalan luottamusta oli koeteltu runsain mitoin jo aiemmin.
Mitä valtion omistajanohjaus lopulta on? Mitä ministeri saa tehdä ja millä tavalla hän voi vaikuttaa vaikkapa valtion kokonaan omistamassa yrityksessä? Tästä on nyt syytä käydä perusteellinen keskustelu, ettei olla vain yksittäistapausten varassa.
Keskustan kansanedustaja Seppo Kääriäinen on oikeassa todetessaan maanantaina, että valtion omistajapolitiikan painoarvo on viime vuosina kasvanut ja Suomi tarvitsee uuden teollisuusstrategian.
Omistajaohjaus olisi kokeneen kansanedustajan mielestä pantava joko pääministeri- tai valtiovarainministeripuolueen vastuulle, kun niillä on kuitenkin päävastuu Suomen talous-, teollisuus- ja yrittäjäpolitiikasta. Tätäkin on tosin kokeiltu, eikä aina kovin hyvin tuloksin. Ajatus ei kuitenkaan ole huono ja se kannattaa pitää mielessä, kun seuraava hallitus sorvaa ohjelmaansa ja ministerisalkkuja jaetaan.
Kun ministeripaikkoja on jaettu viime vuosina puolueiden kesken, valtion omistajaohjaus on tullut ikään kuin jakojäännöksenä milloin millekin puolueelle. Nyt tehtävä on vihreällä kehitysministerillä, edellisessä hallituksesta vastuullisena oli kokoomuslainen puolustusministeri. Mikään puolue ei ole yleensä tätä tehtävää kovinkaan mielellään halunnut omakseen.
Valtion omistajaohjaus vaikuttanee ratkaisevasti nyt siihen, kenestä tulee Hautalan seuraaja kehitysministeriksi. Tässä vaiheessa hallituskautta ei nimittäin ole enää syytä ryhtyä jakamaan uudelleen ministerivastuita. Vihreistä on vaan löydyttävä sellainen ehdokas, joka on valmis ottamaan kehitysministerinä hoidettavakseen myös valtion omistajanohjauksen.
Hautalan seuraajan valinta näyttää olevan vihreille muutenkin kova paikka. Vaikeaksi paikan täyttämisen tekee muun muassa se, jos puolue joutuu luopumaan melkeinpä pyhänä pitämästään periaatteesta, että toinen ministeri on nainen ja toinen mies. Tasa-arvoa korostavan puolueen kannattajakunnasta selvä enemmistö lienee nimenomaan naisia.
uutiskirje 