Kellokortin leimaus ja siitä se alkaa, uusi työpäivä. Korttinsa leimanneet nuoret naiset ovat bangkokilaisessa Akvaario-bordellissa työskenteleviä prostituoituja.
Michael Glawoggerin käsikirjoittama ja ohjaama itävaltalainen dokumentti Whore’ s Glory (Huoran kunnia / loisto, 2011) vie kaikkea muuta kuin sensaatiohakuisesti tutustumismatkalle prostituution maailmaan Thaimaassa, Bangladeshissa ja Meksikossa.
Kaiken kattava kuvaus prostituutiosta dokkari ei ole, tosin sitäkin paneutuneempi ja kertovampi rajauksissaan. Miehen ja naisen osat yhtälössä ovat selkeät. Kirjoittaja-ohjaajan havainnoiva lähestymistapa tuottaa materiaalia, jossa on antropologista todistusvoimaisuutta. Kameran edessä esiintyvät avoimesti ja puheliaina prostituoidut itse sekä henkilö- ja asiakaskunta. Meininki on ihmeen luontevaa.
Bangkokissa bordellin kaupankäynnin lähtöasetelman tiivistää eräs miesasiakas osuvasti: saamme rahalla heidän ruumiinsa hetkeksi käyttöömme. ”Akvaario” vaikuttaa alansa edustajana kunnialliselta paikalta. Homma on konstailematonta, pelin säännöt hyväksytään myös prostituoitujen osalta. Heidän palkkansa suhteen kaikki viittaa siihen, että summat ovat pieniä.
Bangladeshin Faridpurissa ollaan kuin toisella planeetalla. Punaisten lyhtyjen leimatulla alueella rehottavat köyhyys ja yleinen ankeus. Prostituoitujen joukossa on hädin tuskin teini-ikäisiä, samoin ikääntyneitä – ihmisistä huokuu kuluneisuus. Neljän tytön voimin operoiva pienyrittäjänainen kiteyttää kulmien realiteetit viittaamalla vierellä leikkivään pikkutyttäreensä: kato nyt, huora tuostakin tulee.
Meksikon Reynosassa on ”Vyöhyke”, osin surrealistisia piirteitä (katolisuus, musta magia) saava kansanpaikka miehiselle seksin ostolle. Meininki on härskiä ja aika raadollista. Täällä saadaan myös paljastava tiivistys sekä näyte prostituoidun ja asiakkaan kohtaamisen käytännöstä.
Vastaus otsikon kysymykseen tulee niin ikään Meksikosta.
Docventures esittää: Whore’ s Gloria. TV2 keskiviikkona klo 22.25
uutiskirje 
