Suomen luetuimpiin kirjailijoihin kuuluvasta Kalle Päätalosta (1919–2000) ilmestyy ensimmäinen väitöskirjatasoinen tutkimus marraskuussa.
Puolangalla syntyneen ja Helsingissä myyntipäällikkönä ennen eläkkeelle jäämistään toimineen Ritva Ylösen väitöskirja Tervaksinen toteemi keskittyy Päätalon pääteoksen Iijoki-sarjan (1971–1998) vastaanottoon. Omaelämäkerrallinen romaanisarja sai massiivisen lukijakunnan, mutta se myös jakoi suomalaisia tiukasti kahtia Päätalon puolustajiin ja vastustajiin.
Ylösen väitöskirjan aineistona ovat sarjan ilmestymisajan kritiikit, lehtikirjoitukset ja lukijakirjeet. Se tuo esille tavallisten lukijoiden ja kriitikoiden erilaiset arvottamistavat, makumieltymykset ja kontekstisidonnaisuuden.
Media nosti ilmiöksi
Vuosien kuluessa ristiriita asteittain lientyi. Jos sarjan esteettistä merkitystä ei arvostettukaan, niin lukijoiden ja kriitikoiden sarjalle antamat yhteiskunnalliset ja yksilöpsykologiset merkitykset alkoivat kompensoida tätä.
Ylösen mukaan kirjallisuuskäsitykset muuttuivat ja kritiikin normit väljentyivät 1980-luvulle tultaessa. Kriitikoiden ja lukijoiden odotukset lähentyivät. Lisäksi media nosti Kalle Päätalon ilmiöksi ja lukijoiden fanittamisen kohteeksi. Enää menestyskirjailijaa ei voitu sivuuttaa.
Vertaistukea muuttaneille
Tutkimus havainnollistaakin myös median kasvavaa vaikutusta kirjailijan julkisuuskuvaan ja vastaanottoon.
Ylönen osoittaa suuren muuton kokeneiden lukijoiden hakeneen ja saaneen sarjasta viihteellisyyden lisäksi myös keinoja sopeutumisongelmiinsa ja elämänhallintaansa. Sarja toimi heille kotouttajana ja vertaistukena.
Väitöskirja Tervaksinen toteemi tarkastetaan Tampereen yliopistossa 1. marraskuuta.