Poliittisessa keskustelussa työn tarjonnasta on leivottu jonkinlaista ihmelääkettä suomalaisten työllisyysasteen nostamisessa.
Muualla Euroopassa tätä on yritetty, eivätkä kaikki esimerkit valitettavasti ole olleet rohkaisevia.
Ruotsissa on vuodesta 2006 lähtien ollut vallassa porvarihallitus, joka on alusta lähtien kampanjoinut niin sanotulla työlinjalla (ruotsiksi arbetslinjen.). Valinta on sikäli johdonmukainen, että myös Ruotsissa pääministeripuolue kokoomus on mainonnassaan esiintynyt ”uutena työväenpuolueena” – tosin kuten meilläkin, ilman työläisiä.
Työvoiman tarjonta ei ole kiireellisin ongelma.
Ruotsin uuden ”työlinjan” konstit ovatkin olleet kyseenalaisia. Erityisesti työttömyysturvan tasoa on laskettu, kestoa lyhennetty ja ehtoja kiristetty.
Kun työttömiltä on otettu, rikkaille on annettu lisää. Varallisuusvero on poistettu ja palkkaveroja on alennettu tavalla, joka on hyödyttänyt kaikkein eniten tienaavia. Samalla Ruotsissa on rajulla kädellä yksityistetty julkisia palveluita.
Suomen hallituksen politiikassa on toki paljon kritisoitavaa, mutta perspektiiviä antaa, jos sitä vertaa muuhun Eurooppaan. Meillä on kavennettu tuloeroja verotuksella sekä korotettu perusturvaa ja muita etuuksia muun muassa vahvistettu vanhempainvapaita. Muualla on toimittu päinvastoin.
Työlinjasta huolimatta työllisyys Ruotsissa ei ole paljon kohentunut. Ruotsin mallia tutkinut Tukholman yliopiston kansantaloustieteen professori Markus Jäntti tiivistää tulokset hyvin Talous ja yhteiskunta –lehdessä.
Työttömyys on tosin jonkin verran Suomea alempi, mutta sitä selittää myös huomattavasti suurempi julkinen sektori. Jos meillä se olisi suhteessa yhtä suuri kuin Ruotsissa, valtiolla ja kunnissa olisi 200 000 työntekijää enemmän.
Suomesta on muutettu aina Ruotsin töihin ja Ruotsin työttömyysaste on ollut perinteisesti huomattavasti Suomea matalampi. Nyt olemme historiallisesti samalla tasolla. Professori Jäntti huomauttaa, että lisää tuloerojen kasvua on kuitenkin saatu. Samalla köyhyys eri väestöryhmissä, esimerkiksi yksinhuoltajaperheissä, on lisääntynyt voimakkaasti.
Toinen maa, jonka perään haikaillaan, on Saksa. Siellä työssä käyvien köyhyys on lisääntynyt merkittävästi. Saksan demarit pyrkivät nyt korjaamaan vanhoja virheitään ja vaativat minimipalkkalainsäädäntöä ehtona hallitukseen menolle. Ruotsi ja Saksa ovat varoittavia esimerkkejä niille, jotka kuvittelevat, että työllisyys saadaan nousuun sosiaaliturvaa heikentämällä.
Työ- ja elinkeinoministeriön viimeisen työllisyyskatsauksen mukaan Suomessa on 285 000 työtöntä työnhakijaa ja vajaat 27 000 avointa työpaikkaa. Silloin on selvä, että työvoiman tarjonta ei ole kiireellisin ongelma.
Suomen suurin haaste onkin nyt löytää keinot, joilla tänne luodaan ainakin 200 000 uutta työpaikkaa. Vain näin voidaan turvata hyvinvointivaltion rahoitus nyt ja tulevaisuudessa.
Kirjoittaja on Vasemmiston puheenjohtaja sekä kulttuuri- ja urheiluministeri.
uutiskirje 
