Menestyskirjailija Ilkka Remes on yleensäkin linkittänyt trillerinsä vankkaan todellisuuteen, mutta Omertan laki on poikkeuksellisen hurjaa tykitystä EU:n piirissä harjoitettavista salaisista operaatioista, petoksista, korruptiosta, mafiakytköksistä ja selittämättömistä kuolemantapauksista.
Jos tavallinen organisaatio toimisi EU-elinten tavoin, sen vastuuhenkilöt joutuisivat rikosoikeudelliseen vastuuseen, Remes väittää.
Toinen oikeudelle immuuni taho on hänen mukaansa muutaman suurpankin klikki. Sen Remes sanoo muodostavan mafian kaltaisen rikollisjärjestön.
Omertan laissa suomalainen sijoitusasiantuntija hyödyntää EU-virkailijana työskentelevällä vaimollaan olevaa päästöoikeuskaupan sisäpiiritietoa. Pariskunta pääsee korruption jäljille, mutta joutuu mafian ja EU:n turvallisuuskoneiston takaa-ajamaksi.
Remeksen mukaan aivan silmiemme edessä on meneillään kaikkien aikojen huijaus, jonka rinnalla trilleritkin kalpenevat.
Häirintää tietovuotajia kohtaan
Haastatteluja kaihtava Remes vastasi sähköpostilla Viikkolehden kysymyksiin romaaninsa taustoista.
Väitteet salaisista operaatioista, mafiakytköksistä ja kuolemantapauksista ovat kovia. Remes perustelee niitä sillä, että monet EU:n pienistä ja suurista hankkeista ovat alkaneet salaisina operaatioina, jos niiden on oletettu kohtaavan vastustusta. Näin oli esimerkiksi yhteisvaluutan rakentamisessa.
Remes kertoo EU:n yrittäneen päästä salaa perille tietovuotajiksi epäilemistään virkailijoista ja järjestäneen heihin kohdistuvaa häirintää.
Epäselvillä kuolemantapauksilla hän viittaa esimerkiksi EU:n tupakanviljelytuista päättäneen osaston johtajan Antonio Quatraroon, joka kuoli epäselvissä olosuhteissa pudottuaan ikkunasta sen jälkeen kun komissio oli alkanut tutkia hänen sääntöjenvastaisia toimiaan ja kytköksiään yhtiöihin, joilla väitettiin olevan yhteyksiä mafiaan. EU lopetti hänen kuolemansa jälkeen tapauksen tutkinnan selvittämättä keitä muita EU-virkailijoita väärinkäytöksiin oli osallistunut.
CIA:n operaatio
Remes katsoo amerikkalaisten pääomapiirien rahoittaneen omien intressiensä vuoksi Euroopan yhdentymistä ajavia tahoja. ”Eurooppa-projekti” oli 1950-luvulla CIA:n suurin ja salaisin operaatio, hän väittää.
Yhdysvalloissa 1930-luvulla pankkiskandaalissa ryvettynyt oli myös Euroopan yhdentymisen pääarkkitehtinä pidetty Jean Monnet, jolla oli ensiluokkaiset suhteet sekä Yhdysvaltain että Euroopan päättäjiin. Yksi heistä oli John Foster Dulles, tärkeä vaikuttaja maan talouseliitin hallitsemassa ulkosuhteiden neuvostossa CFR:ssä. Se taas ajoi CIA:n avulla Euroopan yhdentymistä erityisesti kommunismin uhan ja taloudellisten intressien vuoksi. Dulles toimi Yhdysvaltain ulkoministerinä ja hänen veljensä Allen Dulles CIA:n johtajana.
EU:lla ja suurpankeilla samat päättäjät
Ilkka Remes esittää niin kovia väitteitä, että ne on tapana mitätöidä sen enempää asiaan perehtymättä yhdellä sanalla: salaliittoteoreetikko. Siksi kysyin häneltä jo valmiiksi vastausta myös tähän väitteeseen.
– Kyseessä ei ole salaliitto – ei tarvitse kuin katsoa listaa henkilöistä, jotka ovat toimineet vuorollaan sekä EU-päättäjinä että kansainvälisten suurpankkien palveluksessa. Kaksoisrooleista ja niiden väistämättä aiheuttamista ongelmista muun muassa sisäpiiritiedon suhteen on keskusteltu varsinkin Britanniassa. Esimerkiksi Goldman Sachsin yhteys EU:hun on osoittautunut suorastaan elimellisen tiiviiksi.
Remes muistuttaa, että jos joku olisi väittänyt maailman arvostetuimpien pankkien pesevän huumerahaa ja päästävän rikolliset osaksi rahoitusjärjestelmää, häntä olisi pidetty salaliittoteoreetikkona. Nyt pankit ovat myöntäneet tämän.
Komissaarin rikosjuttu keskeytettiin
Erikoista Omertan laissa on se, ettei Remes voinut käyttää kaikkia tietojaan trillerissä, koska ne olisivat tuntuneet liian yliampuvilta. Tavallisesti kirjailija joutuu päinvastoin värittämään ja liioittelemaan.
Remes kertoo Viikkolehdelle esimerkin todellisuudesta, jota ei voinut käyttää.
– Olin rakentamassa erästä korkeassa yhteiskunnallisessa asemassa olevaa kuvitteellista henkilöä, jolle mietin mahdollista rikollista ulottuvuutta. Tein taustatutkimusta vastaavasta todellisesta henkilöstä ja näin omin silmin Belgian poliisin esitutkintapöytäkirjan. Siinä erittäin karmaisevan hyväksikäyttörikoksen uhri nimeää syylliseksi kyseisen todellisen henkilön, joka on toiminut EU-komissaarina. Samassa jutussa hyllytettiin poliisimiehiä ja tutkinta keskeytettiin. Jos olisin laittanut tällaista tapahtumaan tarinassa, se olisi ollut epäuskottavaa.
Toisena esimerkkinä Remes kertoo entisen EU-komission puheenjohtajan laskuttaneen vaimonsa kanssa omistamansa konsulttiyhtiön kautta Goldman Sachsilta yli miljoona euroa yhden vuoden aikana.
uutiskirje 
