Lavilogi Matti Halmeaho sai syksyllä valmiiksi elämäntyönsä toisen osan. Halmeojan vuosi sitten Veikko Lavin nuoruusvuosista kirjoittama Kun suksi ei luista. Veikko Lavin nuoruusvuodet -teos sai jatkoa, kun painokoneet sylkivät 403-sivuisen paketin Laulajan Testamentti.
Halmeaho kertoo ensimmäisessä teoksessaan laulajan ja lauluntekijän vaiheet syntymästä sotavuosiin, siis ajan ennen levylaulajan uraa. Laulajan testamentti kertoo Lavin ensimmäisistä menestysvuosista 1950-luvun alussa, sitä seuranneesta hiljaiselosta ja lopulta noususta suuren kansansuosioon.
Halmeaho kuvaa elämäntavoiltaan vilkasta ja luonteeltaan ristiriitaista Lavia omaperäiseksi lauluntekijäksi, joka ei ollut sidoksissa viihdealan suurten nimien opetuksiin ja näiden suosimiin tapoihin tehdä musiikkia.
Suosikista ojankaivajaksi
Kirjan antama kuva Veikko Lavista on kaunistelematon. Hänen vaiheitaan seuratessaan Halmeaho tulee kertoneeksi viihdemaailman ja yhteiskunnan muutoksesta Suomessa.
Lavin elämässä riitti ylä- ja alamäkiä. Hän nousi 1950-luvulla suosituksi iltamaviihdyttäjäksi ja levytysuran käynnistyessä häntä kuultiin paljon radiossa. Rentoa ja lennokasta menoa kesti kuitenkin vain aikansa.
Mies ja ääni katosivat radiosta melkein yhtä nopeasti kuin oli sinne olivat ilmestyneetkin. Halmeahon mukaan tämä johtui niin sanotuista henkilökohtaisista syistä. Motivaatio oli hävinnyt laulajan rankassa menossa. Muitakin arvioita syistä tapahtuneeseen on esitetty.
Hiljaiseloa kesti puolitoista vuosikymmentä, jolloin Lavi toimi monessa virassa kuten sosiaalipäällikkönä, uittotyöläisenä ja kanatilallisena ennen kuin ajautui hätäaputöihin ja ojankaivajaksi.
Laulava sosiaalipoliitikko
Yhteistyön alkaminen Yleisradiossa työskennelleen Pekka Gronowin kanssa johti Lavin uran uuteen nousuun ja paluu kansansuosioon ja levytysstudioon oli tosiasia. Lavi jatkoi levytyksiä aikaisempaa syvällisemmistä aiheista huumoria unohtamatta. Keikkaakin alkoi taas pukata.
Näinä vuosina hän teki merkittävimmät laulunsa ihmisistä ja heidän elämästään sekä suomalaisesta yhteiskunnasta (kuten Jokainen ihminen on laulun arvoinen). Häntä kutsuttiinkin laulavaksi sosiaalipoliitikoksi. Lavi ryhtyi myös kuvaamaan lauluillaan sotien kauhuja. Näin laulavasta sosiaalipoliitikosta tuli myös rauhanmies.
Matti Halmeaho: Laulajan testamentti – Veikko Lavin taiteilijavuodet 1950–1996. Art House 2013. 403 sivua.
uutiskirje 
