Tuuheaviiksinen Friedrich Nietzsche jäi kohta kolmekymmentä täytettyään eläkkeelle ja kärsi koko ikänsä migreenistä, silmäkivuista, vatsakrampeista, kuvotuksesta, unettomuudesta ja luultavasti kupasta.
Sairauksien näännyttämä Nietzsche ei jaksanut kiinnittää huomiota siihen, mitä hän lautaselleen mätti. Jumala oli Nietzschen käsityksen mukaan kuollut, mutta ikimaailmassa hän ei osannut aavistaa, että ruuasta tulisi hyväosaiselle ihmiskunnalle uusi jumala.
Foodistien rinnalla kirkkoisät kalpenevat. Superruuan valmistukseen tarvitaan laboratorio, alkemistin ammattitaito ja reseptivihko, jonka keskeistä sanastoa ovat infuusio, maseraatio, dekokta, hermeettinen sinetöinti ja neste-esktrakti.
Ihmisen menestys riippuu nykyisin vatsan hyvinvoinnista, joten kukaan ei uskalla lähteä töihin vetämättä naamaansa Actimelin bakteeripaukkua.
Pakurikäävät ja mustikat saadaan suomalaismetsistä, mutta levät (spirulina ja klorella), andienkrassi eli maca, aaloe, siitepöly, nonihedelmät ja gojimarjat on tuotava hyvinkin kaukaa. Juomana suositaan kuusiasteista lähdevettä.
Superruuassa on kosolti jumalallisia ominaisuuksia. Se on täydellistä, koska sen ravinteet on pakattu mahdollisimman tiheään muotoon. Se on väkevää, koska se parantaa kaikki vaivat. Se on puhdasta, koska se saapuu tehosekoittimeen luonnon kastepisaroiden kostuttamasta helmasta.
Puhtaus ja epäpuhtaus ovat uskontojen peruskauraa. Intiassa kastiton saastutti pelkällä läsnäololla ylempänsä. Karjalassa vanhauskoiset eivät syöneet samoista kupeista valtaväestön kanssa. Maria on veisuissa puhdas neitsyt ja sanan synnyttäjä.
Suomalaiset maalaisnaiset varjelivat puhtauttaan verhoamalla päänsä huivilla ja intiimit paikkansa esiliinalla. Puhdas esiliina oli vielä 1960-luvulla siveyden suoja, tae ja merkki
Kirkollisella paastolla pyritään ajatusten ja tekojen puhtauteen, mutta maallisella paastolla siivotaan suolistoa. Ihmisen menestys riippuu nykyisin vatsan hyvinvoinnista, joten kukaan ei uskalla lähteä töihin vetämättä naamaansa Actimelin bakteeripaukkua.
Pinaatti oli Kippari-Kallen voimien salaisuus, mutta hänen ystävänsä Eetu ahnehti hampurilaisia. Vähitellen hampurilaisista on tullut ruokauskon paholaisia, jotka tihkuvat myrkkyä ja voivat tuhota koko ranskalaisen kulttuurin tai kääntää miljoonien nälänhädän hillittömäksi mässäilyksi.
Taannoisen tv-dokumentin mukaan Intian lihavuusongelma johtuu siitä, että suurimpien kaupunkien katukuvaan on ilmaantunut hampurilaiskojuja. Juustot ja majoneesit ovat kieltämättä rasvaisia, mutta sämpylät, pihvit, kurkut ja salaatinlehdet eivät ole järjellä ajatellen sen demonisempia kuin karjalanpiirakat.
Luterilainen kirkko hieroi tuttavuutta ruokauskon kanssa, kun anonyymi lahjoittaja lupasi jokaisesta seurakuntalaisten laihduttamasta kilosta viisitoista euroa Nepaliin.
Nepalilaiset olivat tietenkin rahan tarpeessa, mutta seurakuntakeskuksissa järjestetyt punnitukset muistuttivat oudosti synninpäästöjä. Jos paino putosi, syntisen omatunto keveni.
Läskimoosekset vapisivat vaaoillaan ja etsivät kauhuissaan pelastusta, jonka tarjosi tuohon aikaan ruokaprofeetta Robert Atkins. Rammat eivät ehkä kävelleet eivätkä mykät puhuneet, mutta ihmeitä tapahtui ja eräänkin otsikon mukaan ”Atkinsin dieetti toi elämänilon syvästi kehitysvammaiselle nuorukaiselle”.
Johannes Kastaja, profeetta Eliaan nuhteeton inkarnaatio, söi erämaassa heinäsirkkoja ja villihunajaa, mutta Englannin hovin Siniparta Henrik VIII oli paksu lihatiinu ja Venäjän turmeltunut Elisabet I kuin jalokivin koristettu mursu.
Seitsemän kuolemansynnin listalla ylensyönti on kuudes ja himo vasta viimeinen. Jos lista laadittaisiin nyt, himo puuttuisi kokonaan ja ylensyönti nousisi ykköseksi.
Suurinkvisiittori Pekka Puska vahtii jokaista suomalaisten nielemää suupalaa ja hänen käskyläisensä kiduttavat teeveen venytyspenkeissä pullukoita. Sohvaperunat rouskuttavat sohvillaan sipsejä ja pakahtuvat vahingonilosta.
Ruokauskon kaupallisen siiven paavi on Gordon Ramsay ja Suomen piispa häntä naurettavasti matkiva Jyrki Sukula. Ruokakirjojen pyhissä teksteissä kaivaudutaan aina vain syvemmälle pestoihin, relisseihin, salsoihin ja sörsseleihin.
Hyvän ja pahan taistelussa rintamalinjat eivät ole aina selvät. Voi on ollut vuorotellen vaarallista ihraa ja puhdasta luonnontuotetta. Viimeisimpien ilmoitusten mukaan voi tappaa taas kuin Raid tai arsenikki vanhoissa dekkareissa.
Sattumaa ei tietenkään ole, että ajattelemme niin paljon ruokaa, sillä tuskin olivat aurinko ja kuu taivaalle asettuneet, kun Adam ja Eeva jo ruuan kanssa möhlivät.
Paratiisin keskellä kasvoi puu, jonka mahlana virtasi viisaus ja jonka hedelmät tiukkuivat tietoa. Puuhun, pyhään maailmanpatsaaseen, ei saanut kuoleman uhalla koskea, mutta ainaiseen paleodieettiin tympääntyneinä Adam ja Eeva janosivat vaihtelua.
Tilanne tuo mieleen japanilaisen pallokalan. Kala on niin myrkyllinen, että väärin valmistettuna se surmaa syöjänsä ja kirvelee joka tapauksessa suuta, mutta juuri hengemenon mahdollisuus tekee ateriasta ainutlaatuisen.
Tyhmänrohkealla teollaan Adam ja Eeva langettivat yllemme kirouksen: kuoleman välttääkseen ihmiskunta palvoisi vatsaansa ja kantaisi raskaampaa huolta ruuan kuin mielensä puhtaudesta.
Seurauksia ei tarvinnut kauan odottaa, sillä jo Adamin ja Eevan kasvissyöjäpoika Kain surmasi lihansyöjäveljensä Abelin. Riistan ystävä Esau teki puolestaan nolon erehdyksen luovuttamalla esikoisoikeutensa lautasellisesta linssisoppaa.
Kasvisherkkuja kokannut veli Jaakob pääsi sopalla Israelin suvun kantaisäksi, mutta karvaisesta Esausta polveutuivat (Talmudin mukaan) Rooman perustajaveljet, joista Remus oli (Harry Potterin mukaan) ihmissusi.
Ihmissudesta saa ihmisen tarjoamalla sille ruokaa, mutta huttu kai paloi pohjaan ja Romulus joutui tappamaan Remuksen.
Jerusalemin temppelin tuhouduttua kodin ruokasali on ollut juutalaisille temppeli ja ruokapöytä sen uhrialttari. Kristinuskon sanoma aineellistuu niin ikään leivässä ja viinissä.
Sakraaleissa menoissa on tarvittu aina ruokaa, mutta nyt ruuasta itsestään on tullut kultin kohde. Eettinen vakaumus tarkoittaa Suomessa yleensä sitä, että yksi puree luottavaisena HK:n sinistä ja toisen mielestä soijanakitkin ovat liian lihaisat.
Kirjoittaja on hyvinkääläinen tietokirjailija, taidehistorioitsija ja kunnallispoliitikko.
uutiskirje 
