Vasemmistoliiton puoluevaltuuston on määrä yhdessä eduskuntaryhmän kanssa päättää 23.–24. marraskuuta jatkaako vasemmistoliitto maan hallituksessa. Ratkaisevaa on valtuuston suhtautuminen kuntapalveluihin ja niihin hallituksen rakenneuudistuksessa kohdistuviin säästövaatimuksiin.
Vahvalle kuntapuolueelle kuntapalvelut ovat tärkeitä. Hallitus edellyttää elokuussa linjaamassaan uudistuksessa, että valtio vähentää kuntien velvoitteita miljardin euron arvosta ja lisäksi kuntien tulee löytää toinen miljardi säästöistä tai lisätuloista.
Vielä nyt, marraskuun alkupuolella, kukaan ei tunnu vielä tietävän, mistä nuo säästöt puristetaan. Hallitukselta odotetaan joitain esityksiä kuun lopulla.
Moni ihmisiin vaikuttava päätös on karannut pöytiin, joihin poliitikot eivät pääse.
Vasemmistoliiton kansanedustajat, tamperelainen Anna Kontula ja oululainen Risto Kalliorinne ovat avoimesti olleet eri mieltä siitä, mitä puolueen pitää tehdä suhteessa hallitukseen. Kontulan mielestä on syytä lähteä, Kalliorinteen mielestä jäädä.
Merkittävimmät päätökset
Runsas kaksi vuotta sitten vasemmistoliitto meni hallitukseen sillä ehdolla, että hallitus kaventaa tuloeroja. Puoluejohtaja Paavo Arhinmäki sanoi esimerkiksi puoluekokouksessa kesäkuussa, että vasemmistoliiton vaikutus tuloerojen kaventumiseen onkin ollut kiistaton.
Kontula kuitenkin huomauttaa, että hallitustyön vaikutus tuloeroihin pystytään arvioimaan vasta joskus tulevaisuudessa.
– Mutta siinä olen Paavon kanssa yhtä mieltä, että varmasti vasemmistoliitto on hallituksessa hinannut tuloeroihin vaikuttavia päätöksiä oikeaan suuntaan kilometrikaupalla. Siinä vasemmisto on ehkä tehnyt isoimman työn, hän sanoo.
Kalliorinne pitää tuloeroasiaa yhtenä keskeisistä, kun arvioidaan vasemmistoliiton vaikutusvaltaa hallituksessa.
– Tässä asiassa ollaan väännetty kovasti ja saatu jotain aikaankin, koska nimenomaan perusturvaan liittyvät päätökset ovat parantaneet köyhimpien asemaa. Samassa ollaan tehty veropäätöksiä, jotka ovat kiristäneet rikkaimpien verotusta.
Ei enää voitettavaa
Kontula sanoi jo elokuussa julkisuuteen, että hänen mielestään vasemmistoliiton olisi syytä jättää hallitus.
– Silloin alkoi näyttää selvältä se, mitä olin enteillyt keväästä asti, eli että vasemmistoliitolla ei ole enää voittoja voitettavaksi, mutta se tulee hallituksessa ollessaan pieniä torjuntavoittoja vastaan allekirjoittamaan isoja heikennyksiä peruspalveluihin. Kaikki jäljellä olevat kaavailut ovat vasemmiston kannalta joko neutraaleja tai negatiivisia.
Hänestä puolueessa on jatkuvasti punnittava sitä, kannattaako jotain tiettyä strategiaa, esimerkiksi hallituksessa olemista, noudattaa.
– Se on hiukan kuin avioliitossa. Ei riitä, että joku asia sujuu hyvin, jos kokonaisuus kääntyy miinukselle.
Hän korostaa, että ei ole sitä mieltä, että vasemmistoliiton ei pidä olla koskaan hallituksessa.
Lamassa oikeisto yrittää jyrätä
Kalliorinteen mielestä juuri vasemmistoliiton on syytä olla hallituksessa silloin, kun ajat ovat huonot.
– Silloin oikeisto yrittää jyrätä läpi kaikki köyhän kannalta paskimmat päätökset, koska talouskriisin varjolla on hyvä tehdä perusturvan heikennysesityksiä ja palvelujen maksulliseksi muuttamisia. Meidän on silloin syytä olla siellä tulppana estämässä vähäosaisten kyykyttäminen, hän sanoo.
– Hyvinä aikoina taas monesti oikeistopuolueetkin puuhastelevat ihan jees-esityksiä, koska on jakovaraa.
Juuri nyt hänestä on syytä pysyä turvaamassa se, mitä runsaan kahden vuoden aikana on saavutettu. Hän kysyy, onko puolueella, joka puhuu köyhimpien puolesta, varaa jättää hallitusta.
– Minua pelottaa jättää meidän kohderyhmä oikeistovoimien armoille, Kalliorinne sanoo.
– Jos lähdemme, eiköhän kohta joku keksi, että opintotuen indeksitarkistukset voidaankin perua ja vesittää muut asiat, joiden eteen juuri me olemme taistelleet. Selitäpä siinä sitten äänestäjille, miksi kannatti jättää leikki kesken.
Hän arvioi, että hallitusneuvottelujen aikaan uskottiin talouden suotuisampaan kehitykseen.
– Olimme varmaan ylioptimistisia. Yleinen taloustilanne aiheuttaa sen, ettei ole kauheasti herkkua jaettavana loppuhallituskaudella. Mutta ehkä juuri silloin, kun jaettavaa ei ole, pitää olla joku, joka taistelee heikoimpien puolesta.
Kontula taas pitää toisarvoisena sitä, onko lama vai noususuhdanne.
– Puolueen pitää pysyä sisäisesti toimintakykyisenä, mikä tarkoittaa hyvähenkistä ja toisia kunnioittavaa toimintatapaa. Lisäksi sillä pitää olla selkeä käsitys siitä, mitä se tavoittelee. Kaikki muu katsotaan suhteessa näihin kahteen tukijalkaan. Katsotaan, mitä näille kahdelle tapahtuu, kun menemme hallitukseen tai oppositioon tai teemme jotain muita liikkeitä.
Voisimmeko haastaa uskottavasti?
Kontula toteaa, ettei ole uusi juttu vääntää siitä, ollako vai ei hallituksessa. Hänestä siihen vaikuttaa käsitys siitä, miten tulkitaan vaikuttamisen mahdollisuus.
– Meillä on ihmisiä, jotka ajattelevat, että politiikka on konkreettista lain ja budjetin valmistelua. Heidän mielestään juuri hallituksessa tehdään politiikka ja kaikki muu on tavallaan toissijaista. Minä sen sijaan näen, että teoreetikot eivät suinkaan ole vahingossa luoneet vaihtopenkkiä, vaan oppositio on keskeinen osa järjestelmää ja sillä on tärkeä rooli yhteiskunnassa samaten kuin julkisella keskustelulla. Vaikuttamisen tapoja ja paikkoja on useita ja riippuu paljon tilanteesta, missä pystytään parhaiten ajamaan oman intressiryhmän etuja, hän sanoo.
– Minusta tällä hetkellä se, mitä pystyisimme tekemään oppositiossa, on enemmän kuin se, mitä pystymme tekemään hallituksessa.
Kalliorinne painottaa lopputulokseen vaikuttamista.
– Se on ollut punainen lankani kunnallispolitiikassakin. Olen tyytyväinen nähdessäni, että tekemisilläni on ollut joku vaikutus poliittiseen päätökseen ja ihmisten arkeen, hän sanoo.
Hän kysyy, onko vaikutusvaltaa ja näkyvyyttä, jos edustaa eduskunnan pienintä oppositiopuoluetta.
– Meillä puolueväki ei mieti sitä tarpeeksi. Nyt moni arvioi, että tässä hallituksessa on sietämätöntä olla. Mutta sietämätön olisi oppositioasemakin. Joutuisimme rimpuilemaan puolitoista vuotta tilanteessa, jossa itse olemme hyväksyneet ja kirjoittaneet hallitusohjelmaa, jota jäljelle jäävä hallitus toteuttaa, jossa toimitaan niiden kehysratkaisujen mukaan, jota olimme tekemässä ja kuittaamassa viime maaliskuussa.
– Miten siinä tilanteessa voisimme uskottavasti haastaa hallitusta? Saisimme vastaan sekä oppositiopuolueet, jotka sanoisivat, että itsehän olitte valmistelemassa hallitusohjelmaa, ja hallituspuolueet, jotka polkisivat meitä samoilla argumenteilla.
Hallitusohjelmaa puolustamaan
Kontula vastaa sanomalla, että kaikki riippuu siitä, mitä vasemmisto tekisi.
– Arhinmäki on useaan kertaan sanonut, että meidän tulee sanoa julkisuuteen myös se, jos jostain tästä asiasta emme olleet yhtä mieltä muun hallituksen kanssa, mutta suostumme siinä kompromissiin, koska olemme hallituksessa. Jos näin on toimittu, se on hyvä pohja olla kriittinen jatkossakin.
Hän muistuttaa myös siitä, että hallitusohjelma on alkanut näyttää hyvältä verrattuna siihen, mitä hallitus tällä hetkellä tosiasiallisesti tekee.
– Vaikka puolustaisimme hallitusohjelmaa nykyistä hallitusta vastaan, toimisimme vasemmistolaisesti.
Kontula arvioi itse vaikuttaneensa enemmän työllään ja henkilökohtaisilla neuvottelutaidoillaan kuin sillä, että on hallituspuolueen kansanedustaja.
– Samalla menetelmällä olen nähnyt toimittavan oppositiossa.
Hän painottaa, että omalla vastuulla, mitä saadaan aikaiseksi.
– Väitän, että hallituksessa vaikutuksemme on ollut kokoamme suurempi. Mutta väitän, että myös oppositiossa pystymme samaan. Se on meistä kiinni.
Kukaan ei kuule
Kontula puhuu ahdistuksesta, johon törmää tavatessaan pitkän linjan työläisiä, keski-ikäisiä ihmisiä.
– He kokevat, ettei kukaan koko poliittisessa järjestelmässä kuule heitä. Sehän ei ole tosiasia, sillä esimerkiksi vasemmistoliitossa heitä kuullaan herkällä korvalla, mutta hallitustyö aiheuttaa sen, että emme pysty näyttämään sitä ulospäin, antamaan toivoa tai signaalia, että jokin yhteys on olemassa. Työmaiden ja baarien miehet näkevät vain jakkupukuisia ja solmiokaulaisia, poliitikkoja, jotka puolueesta riippumatta eivät näytä eroavan toisistaan kulkiessaan marmorilattioilla tv-kuvissa, jossain kaukana arjesta.
Hänestä perussuomalaisetkaan, jotka vastasivat tähän ahdistukseen, ei ole pystynyt oppositiossa vastaamaan tähän toivottomuuteen.
– Vasemmistoliiton pitäisi pystyä tarttumaan siihen ja jos siihen pystymme, meidän poliittinen painoarvomme ja mahdollisuutemme vaikuttaa ihmisten elämään vahvistuu. Mutta tämä on ihan erilainen lähestymistapa politiikkaan kuin se, että montako ihmistä meillä on päättämässä lainvalmistelun vaiheista.
Kalliorinne jakaa huolen unohdetuksi itsensä kokevista kansalaisista.
– Tämä tunne johtuu siitä, että moni ihmisiin vaikuttava päätös on karannut pöytiin, joihin poliitikot eivät pääse. Ihmiset odottavat poliitikoilta paljon asioissa, joihin on vaikea, jopa mahdoton vaikuttaa. Minullekin tulee viestejä, että estä, Risto, Stora Enson irtisanomiset, tai mikset, Risto, pane Elopin palkkioita ruotuun. Kohtuuttomuudet koskettavat ihmisiä.
Kontula uskoo useimpien ymmärtävän vaikutusvallan rajallisuuden.
– He haluaisivat nähdä, että joku yrittää. Usein tapahtuu sitä, että jossain torilla joku tulee sanomaan, että poliitikot ovat pettureita ja oman edun tavoittelijoita. Silmistä näkee kuitenkin heidän toivovan, että sanot jotain, mikä todistaa, että he voivat vielä luottaa politiikkaan.
Solidaarisuutta päätökselle
Kalliorinne ja Kontula toivovat aitoa keskustelua ennen puoluevaltuuston kokousta.
– Toivon, että porukka ymmärtää kysymyksessä olevan strategia, ei ideologia, kun päätetään siitä, ollaanko hallituksessa vai ei, Kontula sanoo.
– Tiedän, että meillä on puolueessa paljon sellaisia, joiden mielestä hallituksessa pitää olla, vaikka se pykäisi Senaatintorille keskitysleiriä, ja on niitä, joiden mielestä hallitukseen ei pidä mennä, vaikka se heittelisi Senaatintorilla rahaa köyhille isoista säkeistä.
Kalliorinne toivoo kaikkien hyväksyvän päätöksen, oli se sitten kumpi tahansa.
– Puolueen kulttuurissa on ikävää pois lähtemisellä uhkailua.
Jos hallituksesta lähdetään, hän on solidaarinen päätökselle.
– Olen sen jälkeen opposition kansanedustaja ja yritän tehdä parhaani. En perusta mitään hallitusvasemmiston ryhmä Kalliorinnettä, joka edelleen tukisi hallitusta, hän hymähtää.
– Toimin sen mukaan, mitä yhdessä päätetään.
Myöskään Kontula ei ole ajatellut perustaa omaa ryhmiä, jos vasemmistoliitto jää hallitukseen.
– Olen nämäkin vuodet pyrkinyt parhaani mukaan tukemaan eduskuntaryhmän toimintaa, mutta on yksittäisiä kysymyksiä, joissa äänestän eri tavalla. Olen tehnyt aikanaan sen linjauksen, että omatunto menee ohi kaikkien ryhmien.
Hänestä ryhmäkurin sijaan julkisuudessa voitaisiin puhua ryhmäsolidaarisuudesta.
”Hallituspäätöstä pitäisi siirtää”
Anna Kontula haluaa siirtää päätöstä siitä, jatkaako vasemmistoliitto hallituksessa. Syynä on se, että kun puoluevaltuuston ja eduskuntaryhmän yhteiskokous päättää asiasta marraskuun 23.–24. marraskuuta, maan hallitus tuskin on saanut esitettyä mitään konkreettista, jonka pohjalta päättää.
– Minusta puoluevaltuuston kokousta pitäisi tässä tilanteessa siirtää. Kysymys on niin isosta päätöksestä, Kontula sanoo
– Tässä tilanteessa joudutaan joko antamaan avoin valtakirja neuvottelijoille tai vaihtoehtoisesti suljetaan valtakirja tilanteessa, jossa faktat eivät ole vielä selvillä.
Mahdollisuuksia olisi muutama. Joko kutsutaan puoluevaltuusto ylimääräiseen kokoukseen, kun hallituksen kaavailut ovat selvillä, tai siirretään päätöksen tekeminen ensi maaliskuussa pidettävään kokoukseen.
– Jos halutaan hoitaa asia niin, että puoluevaltuustolla oikeasti on mahdollisuus ottaa kantaa rationaalisilla perusteilla, täytyisi olla tiedossa, mistä ollaan päättämässä, hän jatkaa.
– Eihän siinä ole järkeä, että äänestetään fiilispohjalta, hallitusmyönteiset puolesta ja kielteiset vastaan.
uutiskirje 
