Suomalaisista 42,1 prosenttia käyttää jonkinlaista häveliäisyyskikkaa, että paskantaa. Yleinen tapa peittää pökäleen loiskahdusääntä on panna vesihana juoksemaan. Näin tekee joka kuudes suomalainen. Jos hana on täysillä, käyntikerralla kuluu 50 litraa vettä.
Laskennallisesti suomalaiset kuluttavat häveliäisyyssyistä 30 miljoonaa kuutiota vettä vuodessa.
Kirjan tekijät Taro Korhonen ja Miika Nousiainen ovat kyselyllä selvittäneet ihmisten paskantamistottumuksia. Vielä suurempi määrä, joka viides suomalaisista peittää loiskahdusääniä laittamalla paperia pönttöön ennen toimitusta. Jotkut peittävät häveliäisyyttään selittämällä estävänsä paperilla takapuolen kastumista.
Yleisiä tapoja ovat myös tekoyskähtely, niistäminen ja esineiden kolistelu. Helppo keino, musiikin käyttö ei ole tavallista.
Vajaat puolet suomalaisista yrittää peittää aiheuttamansa hajut. Suihkutellaan raikastetta. Vanhaa konstia tulitikkujen raapimista harrastaa joka kuudes. Kun suomalaiset käyvät paskalla 1,87 kertaa päivässä, palaa vuodessa yli 12 miljoonaa askillista tulitikkuja, joita ei käytetä sytyttämiseen.
Paska sanana
elänyt pitkään
Sana paska on esiintynyt suomen kielessä ainakin 5 000 vuotta, eikä se ole miksikään muuttunut. Kieroilmauksia esiintyy sitäkin enemmän, häveliäitä ja rehvakkaita. Hienosteleva ”uloste” löytyy Elias Lönnrotin sanakirjasta vuodelta 1880. Ilmeisesti sana on luotu tai tullut kieleemme.
Yleisin häveliäisyyssana on ”kakka”. Häveliäät ilmaukset paskalla käymisestä ovat yleensä tylsiä kuten nenän puuterointi, piinapenkki, vastata luonnon kutsuun tai tehdä sitä, mitä kuninkaatkin tekevät yksin.
Muoto- ja koostumusjohdannaisten joukosta löytyy hauskempia ilmauksia kuten varsipieru, varpusparvi ja mörköpötkö. Paskalle lähtemisen synonyymeinä käytetään vain kahta naisen nimeä Ripsa ja Orvokki. Miehistä mukaan ovat mahtuneet muun muassa Fredrik, Sebastian ja Väyrynen.
Joku lähtee palvomaan posliinijumalaa toinen antamaan uhrilahjan. Miehisen rehvastelevat sanat eivät jätä mitään epäselväksi: anusrykäisy, kaapelin lasku ja Kurskin upottaminen.
Yli 70 prosenttia ihmisistä tekee samalla jotain muutakin kuin paskantaa. Lukeminen on yleisintä.
Istunnolla lörpötellään matkapuhelimeen ja näpytellään tietokonetta. Meikkaus, kynsien viilaus ja säärikarvojen poisto kuuluvat myös oheistoimintoihin. Syöminen paskannettaessa ei ole yleistä, mutta aamukahvin hörppiminen on.
Metsäläiskansa
laskee luontoon
Suomalaiset todistavat olevansa metsäläiskansaa, koska yli neljäsosa on laskenut lastinsa luontoon. Monet pitävät ”lehtopaskaa” luontoystävällisempänä kuin vesivessan käyttöä.
Ekotekona ei vesistöön paskantamista voi pitää. Niin on tehnyt kuitenkin joka seitsemäs.
Suomalaisille paskantaminen on luonnollisempaa kuin esimerkiksi briteille. Kimi Räikkösen sikäläiselle televisiolle antama lausunto ”olin paskalla” pelästytti britit. Televisiokanava joutui pyytämään anteeksi ja lupaamaan, ettei koskaan haastattele formula-ajajaamme.
Häveliäät britit ottivat paskasta puhumisen loukkauksena, kun taas suomalaiset toteavat arkisesti: Lähdenpä tästä paskalle. Tosin valtaosa suomalaisista tuskin puhuisi paskasta suorassa lähetyksessä.
70 prosenttia suomalaisista puhuu paskasta, mutta he valitsevat tarkasti seuran, joka on tavallisesti hyviksi ja saman henkisiksi havaittuja ystäviä.
Aurinkokuningas
rahasti istunnosta
Noustuaan kulttihahmoksi Ludvig XIV eli Aurinkokuningas rahasti jopa 100 000 livren pääsymaksun siitä hyvästä, että halukas pääsi katsomaan hänen paskantamistaan. Tapa levisi Ranskasta muidenkin valtaapitävien joukkoon Euroopassa.
Peräruiske oli suurta muotia 1600-luvun Euroopassa. Suolen tyhjentämisen useaan kertaan päivässä uskottiin parantavan ihoa. Molière ja muut aikansa satiirikot irvailivat yläluokan huville.
Nykyäänkin on erityisiä paskanharrastajia, joiden rituaalit liittyvät tavallisesti ympäristöön tai tilanteeseen. Eräs kaveruspari harrastaa yhteispaskantamista tunnetuissa paikoissa. Sääntönä on, että keskusteluyhteys säilyy toimituksen ajan. Parivaljakon jutustelua on kuultu Sydneyn oopperatalossa ja Singaporen Raffles-hotellissa.
Metsät eivät kestä
paperinkulutusta
Jos kehitysmaat alkaisivat käyttää vessapaperia yhtä paljon kuin me, maapallo ei kestäisi. Pelkästään Kiinan ja Intian kansalaisten siirtyminen paperin käyttäjiksi verottaisi meikäläistä metsää 12 000 neliökilometriä.
Paperin käyttöä suuremman uhan ympäristölle aiheuttaa vesivessojen yleistyminen kehitysmaissa. Paskamäärä on yksinkertaisesti niin suuri, että mailla ei ole varaa nostaa puhdistusprosesseja ympäristön vastaanottokyvyn edellyttämälle tasolle.
Kirjoittajat pelkäävät syvästi Aasian maiden paskakulttuurin muuttuvan länsimaiseksi.
– Se olisi ympäristökatastrofi, kenties viimeinen naula maapallon arkkuun, tekijät sanovat.
– Me Suomessa pyyhimme takapuolemme ties millä kolmikerroksisella, hyperpehmeällä ja valkaistulla wc-paperilla ja huuhtelemme koko komeuden putkistoon kuudella litralla puhdasta vettä. Meillä ei kuitenkaan ole varaa, että kiinalaiset ja intialaiset matkivat meitä.
Paskantamiskerrallaan suomalainen käyttää keskimäärin 8,62 arkkia vessapaperia. Tämä tarkoittaa yhteensä 188 miljoonaa rullaa vuodessa.
uutiskirje 
