Olenko tulossa (tai tullut jo) vanhaksi ja kyyniseksi? Vaikka olen sivustakatsoja, koska itselläni ei ole
6.–9.-luokkalaista tytärtä, HPV-rokotusasia koskettaa minuakin. Sanon suoraan – minua hirvittää se, kuinka koko homma hoidetaan.
Lähipiirin 14-vuotias tyttö kertoi vanhemmilleen koulun terveydenhoitajan sanoneen heille luokassa yksinkertaisesti, että jokainen, joka ei ota sitä rokotusta kuolee syöpään. Lapussa, jonka hän toi koulusta, luki että yli 12-vuotiaille huoltajien suostumus ei ole pakollinen, teini voi itse tehdä päätöksensä kysymättä vanhemmiltaan.
Miksi päätettiin hankkia rokote firmalta, johon liittyvät ikävät muistot?
Luulisin, että narkolepsia-tapauksien jälkeen terveydenhuollon viranomaiset yrittäisivät hoitaa tiedotuksen eri tavalla kuin ennen. Minusta olisi paikallaan kertoa hyvin seikkaperäisesti, mistä on kysymys, miksi päätettiin hankkia rokote firmalta, johon liittyvät ikävät muistot. Samalla olisi kiva tietää, rahoittaako kyseinen valmistaja jotain uusia tutkimuksia Suomessa. Kuka kantaa vastuun, jos ilmenee ikäviä haittavaikutuksia? Ymmärrän toki, ettei niitä voi olla, mutta silti.
Oudolta tuntui sekin, että julkisissa keskusteluissa kyseenalaistaminen puuttui miltei kokonaan. Sosiaalisessa mediassa levitetyssä kirjeessä oli paljon kysymyksiä tästä rokotteesta, mutta niin sanotuissa vastineissa kerrottiin enemmän kirjoittajasta henkilönä ja aika lailla sivuutettiin itse kysymykset.
Taas kerran korostan, kahden aikuisen pojan äitinä minun onneksi ei tarvitse valita, luotanko THL:ään ja lääkäriin vai otanko riskin ja jätän lapseni rokottamatta.
Veljeni ja mieheni taas joutuivat pohtimaan sitä. Veli lähti siitä, että Suomessa voi luottaa terveydenhuoltoon ja viranomaisiin. Hänestä ei ole syytä epäillä tutkimuksien tuloksia, jotka esitetään THL:n nettisivuilla sekä viitataan WHO:n tietoihin.
Mieheni taas päätti selvittää asiat perusteellisesti. Koska hänen vanhempansa ovat pitkään tehneet tutkimusyhteistyötä lääkäreiden kanssa (appeni on luonut moninaisen tietojenkäsittelyohjelman, jonka avulla voi seurata muun muassa kuinka tietty lääke vaikuttaa eri tilanteissa, mitkä tekijät pitäisi eri hoitotilanteissa ottaa huomioon ja niin edelleen), soitettiin heille Israeliin, jossa he nykyään asuvat. Sieltä tuli hyvin monenlaista tietoa, mutta yksi oli merkillinen: jotkut Israelissa pitivät rokotusta tarpeellisena, koska se on otettu Suomessa kansalliseen rokotusohjelmaan.
No, sieltäkään ei saatu vastauksia moniin kysymyksiin. Onko tieteellistä näyttöä siitä, että papilloomavirukset todellakin aiheuttavat syöpää itsestään vai onko se monien tekijöiden summa?
90 prosenttia ihmisistä kantaa papilloomavirusta ja valtaosa selviää siitä sairastumatta, koska elimistö pärjää omalla vastustuskyvyllä. Miten sitten käy immuniteetille rokotuksen jälkeen? Kuinka rokote sopii allergikolle? Voidaanko sivuuttaa pelkoa synnyttävät puheet mahdollisesta lapsettomuudesta, koska näyttöä ei ole, vaikka ensimmäiset rokotetut ovat vasta tulossa lapsentekoikään?
Näihin kysymyksiin ei osattu vastata suoraan ja selkeästi. Samat kysymykset löysin Yleisradion sivuilta viime torstaina (7.11.). Siellä sai kysyä HPV-rokotteesta ja STM:n ylilääkäri Taneli Puumalainen vastasi kysymyksiin viitisen tuntia. Esitettiin 130 kysymystä, vastauksia oli 26. Olin pettynyt, koska mielestäni tärkeämmät asiat jäivät taas arvelujen varaan.
HPV-rokotuksen puolustajat vetoavat siihen, että vastustajat haluavat vaarantaa yhteiskunnan ja muistuttavat, kuinka rokotukset ovat pelastaneet ihmisiä isorokolta ja poliolta. Samat argumentit olivat käytössä sikainfluenssan aikana, vaikka silloin kyseessä oli mahdollinen pandemia.
Sen lisäksi tiedossa on ollut tapauksia, jolloin lääkefirmat ovat rahoittaneet erilaisia tutkimuksia ja jos tulokset eivät vastanneet tilaajien odotuksia, niitä ei annettu julkisuuteen.
Se tieto ei liity nyt tähän rokotteeseen (en ole törmännyt sellaisiin), mutta luottamus tämänpäiväisiin tutkimuksiin itselläni on aika heikko. Jos vielä otetaan huomioon joitakin korruptioväitteitä koskien WHO:ta, rahan korostettuun voimaan, niin ei voi tuntea muuta kuin voimattomuutta.
En halua syyttää tutkijoita tai lääkäreitä. Uskon, että suurin osa heistä lähti ammattiinsa kutsumuksesta. Tiedän myös, etteivät kaikki. Kuinka muuten voi selittää buranaa kaikkiin vaivoihin? Tai sitten useita erilaisia antibioottikuureja peräkkäin, koska ensimmäinen ja toinenkaan eivät tehonneet. Jos vielä sattuu lääkäri vaihtumaan sairausloman jatkuessa ja uusi ihmettelee edellisiä lääkemääräyksiä, koska tähän sairauteen on ihan oma antibiootti. Siinä vaiheessa tule kummallinen koekaniiniolo.
Ystäväni kertoi, kuinka hän kävi hakemassa lääkkeen apteekista, ja farmaseutti ehdotti hänelle täsmälääkettä määrätyn tilalle – hinta oli monikertainen verrattuna reseptivaihtoehtoon. Muistan, etten uskonut tarinaan, eihän Suomessa voi olla tällaista jakoa pystyviin ja tavallisiin ihmisiin. Enää en ole varma.
Summa summarum. Oletan, että olen vain vainoharhainen vanheneva kyynikko, joka ei osa hakea oikeata tietoa luotettavista lähteistä. Tiedän, etten pärjää tieteellisissä väittelyissä THL:n asiantuntijoille. Mutta samalla uskon omiin tuntosarviini – ne reagoivat heti, jos jokin on vialla. Varsinkin jos kysymyksiin ei vastata.
Kirjoittaja on Spektr-lehden päätoimittaja.
uutiskirje 