Teimme kolmen kaverini kanssa eräänä viikonloppuna mustavalkoisen mykkäelokuvan nimeltä die Großepoche. Siinä itäsaksalainen agenttipariskunta syö rankan työpäivän jälkeen makaronilaatikkoa.
Leikkipistoolin olin sattunut löytämään paria viikkoa aiemmin roskiksesta, ja kuvausvälineinä käytimme aiemmin hankittuja digikameroita. Niinpä elokuvan budjetiksi muodostui 1,39 euroa. Siitä einesmakaronilaatikosta siis.
Tänään voimaan tulleen lakimuutoksen myötä elokuvamme budjetti 577-kertaistuu, jos päätämme laittaa elokuvan omille verkkosivuillemme halukkaiden nähtäväksi.
Valtion elokuvatarkastamo linjasi nimittäin pari vuotta sitten, että internetissä jaeltavien elokuvien on noudatettava kuvaohjelmien tarkastuslainsäädäntöä. Käytännössä se tarkoittaa, että kuvatallenteiden jakelusta on maksettava 800 euron suuruinen valvontamaksu.
Lakimuutos on jälleen uusi esimerkki siitä, etteivät hallituspuolueet ole lainkaan kartalla internetiin ja digitaaliseen tiedonvälitykseen liittyvissä kysymyksissä.
Uskovatko hallitus tai elokuvatarkastamo todella, että koululaisporukoiden pahvilavasteissa kuvaamat elokuvat päätyvät tarkastettaviksi? Mistä kengännauhabudjetin kubrickien odotetaan haalivan useiden satojen eurojen summia, kun digitaalisen murroksen myötä elokuvan tekemisestä on tullut helposti aloitettava harrastus nimenomaan halpuutensa vuoksi?
Ja jollei näiden elokuvien oikeastaan edes odoteta noudattavan uutta lakia, mitä järkeä sen säätämisessä oli? Ehkäpä jokunen lainkuuliainen nuori saadaan luopumaan elokuvapyrinnöistään.
Luultavammin laille käy kuitenkin niin kuin Lex Karpelalle. Musiikin ja elokuvien kopioiminen omaankin käyttöön kriminalisoitiin, minkä tuloksena suuresta osasta alle 25-vuotiaita tuli rikollisia. Mitään käytännön merkitystä lailla ei toki ole, mutta tulipahan säädettyä.
Sen verran uskallan jo nyt sanoa, että jos die Großepoche Zwei joskus valmistuu, sitä jaellaan viheliäisen rikollisesti tarkastamattomana.
Vahvistuupa ainakin maanalaisen taiteilijan status.
uutiskirje 