Hallituksen niin sanottu rakennepaketti ei lopulta sisältänyt järin suuria yllätyksiä. Taivas ei romahtanutkaan niskaan. Kokonaisuuteen sisältyy toki kansalaisten kannalta myös hankaliakin asioita.
Kun päätösten vaikutukset eivät ole selvillä, niin ratkaisuja on mutu-tiedon pohjalta helppo/vaikea arvostella. Arviointiin vaikuttaa se, mistä näkökulmasta katsoo tai millaiset olivat ennakko-odotukset tai -luulot. Kovaäänisimmät kriitikot ovat jo parin päivän aikana lyöneet hallitusta kuin vierasta sikaa. Kuinkahan moni heistä on todella perehtynyt siihen, mitä hallitus päätti ja mitä päätöksistä seuraa?
Katseet on suunnattu ennen muuta kuntiin. Monissa kunnissa talousahdinkoon on jo reagoitu nostamalla veroprosenttia. Hallituksen rakennepaketti pakottaa kunnat katsomaan myös peiliin, sillä monet asiat voidaan tehdä toisin ja usein tehokkaammin. Silloin varoja säästyy sinne, missä niitä kipeimmin tarvitaan. Rakennepaketti ei tarjoa kovinkaan monia nopeasti vaikuttavia lääkkeitä. Rakenneongelmia ratkottaessa katseet on suunnattava kauemmas – ainakin vuosille 2014–2017, jopa vieläkin etäämmälle.
Tilanne ei sinänsä ole outo ja kummallinen. Jokainen talouden lukuja vähänkin tunteva kuntapäättäjä esimerkiksi tietää, että suoraviivaisesti entisellä tavalla ei voida jatkaa. Pää tulee vetävän käteen. Oppositio leimaa roolinsa mukaisesti kaikki omasta mielestäänkin oikeansuuntaiset toimet riittämättömiksi. Hallitushan harjoittaa opposition mielestä yleensä aina väärää politiikkaa ikään kuin kansaa aina kiusatakseen.
Hallituksen tekemiä päätöksiä ei tarvitse kehua, mutta voisiko kriitikoiden mielestä olla mahdollista, että hallitus joskus tekee oikeitakin ratkaisuja? Nytkään ei murreta hyvinvointivaltion perusteita, kun uudistetaan vanhentuneita rakenteita, järkeistetään palveluja, siirretään kuntien tehtäviä valtiolle, karsitaan byrokratiaa… Varsinaisia leikkauslistoja ei paketissa ole, vaikka muun muassa perussuomalaiset muuta toitottavat. Perussuomalaisten politiikan tekotavasta paljon kertoo, että puolue päätti tehdä välikysymyksen jo ennen kuin oli edes tietoa siitä, mitä paketti pitää sisällään.
Edessä lienee viimeistään talvella uusia rakennepäätöksiä, sillä maailma muuttuu kovaa vauhtia – ja kyse on jatkuvasta prosessista. Nyt elämme monessakin mielessä suurta murrosvaihetta, jota jotkut ovat verranneet kehruu-jennyn maailmanvalloitukseen. Suomalaisittain 1960-lopulla tapahtui myös lyhyessä ajassa raju yhteiskuntarakenteen muutos, joka heitti satoja tuhansia suomalaisia työn perässä joko Ruotsiin tai maaseudulta kaupunkeihin. Siitäkin myrskystä selvittiin.
uutiskirje 
