Pitkään näytti siltä, ettei laadukkaille ruotsalaisdekkareille löydy enää mistään maailmalta haastajia. Nyt hieman väsähtäneille komisarioille antavat kovan vastuksen eurooppalaisesta 1930-luvusta kertovat noir-henkiset tarinat yksityisetsivistä ja kyynisistä lehtimiehistä.
Philip Kerrin ja Vilmos Kondorin sarjoista suomeksi ilmestyivät tänä syksynä toiset osat vielä parempina kuin jo sinänsä erinomaiset avaukset.
Philip Kerrin Kalpea rikollinen on jo esitelty Viikkolehdessä, nyt on Kondorin Budapestin syntien vuoro.
Kondorin kirjassa eletään syyskuuta 1939. Saksa hyökkää Puolaan lännestä ja Neuvostoliitto idästä. Pakolaisia tulvii Unkariin kuin meidän päiviemme Syyriasta naapurimaihinsa. Pakolaistulvan keskellä rajan yli tulee myös Punaisen Ristin autoja mukanaan lääkkeiksi tarkoitettuja huumeita. Autot lasteineen katoavat jäljettömiin.
Kuin Westön Kangastus 38
Huumelastia omilla tahoillaan jäljittävät toimittaja Zsigmond Gordon ja eläkkeellä oleva komisario Sándor Nemes vievät lukijan suursodan aattoa elävien Budapestin ja Wienin hurmeiseen tunnelmaan. Huumeet, salaiset peliluolat, äärioikeisto, sensuuri ja poliittinen peli heräävät taitavan Kondorin käsittelyssä eloon.
Samoin sotaa edeltävä Budapest. Kondor hellii sen katuja, kahviloita, äänimaailmaa ja tuoksuja samaan tapaan kuin Kjell Westö Helsinkiä tämän syksyn mestariteoksessaan Kangastus 38. Tematiikkakin on kirjoissa pitkälti sama: aatteita ja ihmisiä hulluuden kynnyksellä edessä olevaa onnekseen vielä täysin tajuamatta.
Vilmos Kondor on todellinen tyyliniekka, jolla on silmää ja korvaa myös kuvaamansa ajan pukeutumiselle, kohteliaan muodolliselle puhetavalle kuin myös taju ja kyky nostattaa jännitystä ilman turhaa väkivaltaa.
Vilmos Kondor: Budapestin synnit. Suomentanut Tähti Pullinen. Tammi 2013. 457 sivua.
uutiskirje 