Rakennepaketti on nyt taputeltu muottiin, joka tarkentuu ensi vuonna. Vasemmiston lähtökohta neuvotteluissa oli, että rakennepoliittisilla uudistuksilla ei saa vaarantaa julkisia palveluita. Tehdyn ratkaisun valossa voikin todeta, että palvelut säilyvät ja niitä kehitetään.
Ikääntyneiden ja vanhuspalveluiden tarve lisääntyy. Merkittävin kokonaisuus onkin vanhushoidon kehittäminen, jolla tavoitellaan 300 miljoonan säästöjä.
Laitospaikat ovat kalliita ja meillä Suomessa vanhuksia makaa laitoksissa Euroopan mittakaavassa hurjat määrät. Kotiin annettavia vanhuspalveluja onkin tarkoitus kehittää sellaisiksi, että kotoa asuvien vanhusten ei tarvitse siirtyä laitoshoitoon. Tämä on positiivista siksikin, että ikäihmiset itse ovat toivoneet saavansa asua kotoa.
Tämä ei tarkoita sitä, mitä oppositio on maalaillut, että nykyisin laitoshoidossa olevat laitettaisiin kotiin ilman kunnollista hoitoa, vaan sitä, että kehitetään kotipalveluita niin, että nyt kotona asuvat pärjäävät siellä pidempään.
Omaishoitoa tulee kehittää. Tällä hetkellä omaishoitajat ovat liian väsyneitä ja taloudellisesti liian tiukilla. Mahdollisuutta vapaaseen ei ole, tai jos onkin maksaa se omaishoitajalle niin paljon, että sitä ei taloudellisista syistä kannata tai edes voi pitää. Omaishoidontuen kriteerit on myös yhtenäistettävä ja maksatus siirrettävä Kelan vastuulle, jotta kaikkia omaishoitajia kohdellaan yhdenvertaisesti.
Omaishoidon tuen laajentaminen on keskeisin keino päästä asetettuun tavoitteeseen. Omaishoito säästää kuntien menoja jo nyt vähän yli miljardilla eurolla valtakunnallisella tasolla. Jokainen omaishoidon tukeen satsattu euro tulee yhteiskunnalle yli kolminkertaisena takaisin eli omaishoito on veronmaksajien edun mukaista toimintaa. Rahaakin tärkeämpää kuitenkin on, että omaishoitajien avulla saadaan parasta inhimillistä hoivaa monelle vanhukselle ja muille hoidon tarpeessa oleville ihmisille.
Uudistuksen myötä palvelujärjestelmästämme myös poistuu yksittäisiä järjettömyyksiä, kuten pitkäaikaissairaiden vuosittaisen reseptien uusimispakko, joka on koskenut 1,4 miljoonan ihmisen ryhmää. Kuntien massiiviset paperiarkistot jäävät historiaan, eikä invalidien tarvitse tulevaisuudessa hakea tasaisin määräajoin turhaakin turhempaa lääkärintodistusta siitä, että amputoitu raaja ei ole kasvanut takaisin.
Koulutuspoliittisesta puolesta olen enemmän kuin tyytyväinen, sillä koulutuksen maksuttomuus säilyy ja oppivelvollisuusikä nostetaan 17 ikävuoteen. Sillä sitoutetaan se osa nuorista, joka olisi muuten vaaravyöhykkeellä pudota ulos yhteiskunnasta. Heidän syrjäytymisestä aiheutuvat suuret taloudelliset ja inhimilliset vaikutukset on järkevää ehkäistä.
Rakenneuudistus on välttämätön, jotta Suomi säilyy maana, jossa asukkaiden on mahdollista elää ja voida hyvin, taloudellisesta kurimuksesta huolimatta.
Kirjoittaja on vasemmistoliiton varapuheenjohtaja.
uutiskirje 
