Kulunut vuosi on ollut siitä poikkeuksellinen, että tänä vuonna ei ole ollut valtakunnallisia vaaleja. Onneksi, vaaliväsymyksestä kärsineet puolueaktiivit ja kansalaiset voivat todeta.
Syksyllä on kuitenkin alkanut jo valmistautuminen kevään eurovaaleihin. Puoluevaltuusto on nimennyt 17 ehdokasta ja hyväksynyt vaaliohjelman.
Eurovaaleissa on vain yksi tavoite, vaalivoitto ja Vasemmiston paluu europarlamenttiin. Ensimmäinen eurovaaleja koskeva mielipidemittaus osoitti, että olemme myös kiinni tavoitteessamme.
18 prosenttia suomalaisista kokee houkuttelevaksi tai erittäin houkuttelevaksi Vasemmistoliiton äänestämisen.
Paikka europarlamentissa ei tule itsestään vaan se vaatii kovaa työtä. Tunnelmat kampanjassa ovat aivan toisenlaiset verrattuna viiden vuoden takaiseen. Myös ehdokaslista on kovempi ja monipuolisempi.
Eurovaalikampanja on samalla lähtölaukaus eduskuntavaaleihin.
Kannatus on ollut vakaata
Kun kaksi ja puoli vuotta sitten lähdimme mukaan hallitukseen, pahanilmanlinnut povasivat romahdusta kannatuksessamme. Vastustajiemme odottamaa ja toivomaa romahdusta tai laskeva trendiä ei ole nähty.
Kannatuksemme on pysynyt suhteellisen tasaisena sitten viime eduskuntavaalien, jolloin saimme 8,1 prosenttia äänistä. Välillä mielipidetiedusteluissa on käyty lähellä seitsemää, toisaalta piikkien kohdalla on noustu yhdeksään prosenttiin.
Kannatuspiikki on nähty erityisesti silloin, kun puolueelle on ollut paljon näkyvyyttä meille tärkeissä asioissa. Näin kävi erityisesti presidentinvaalien aikaan alkukeväästä 2012 ja tämän vuoden keväällä, jolloin kiista osinkoverotuksesta roihusi kuumimmillaan.
Toisaalta heikkoja tuloksia mielipidemittauksissa on tullut silloin, kun omat ovat kääntäneet tykkinsä porvareiden sijaan omaan puolueeseensa.
Suuri huolenaihe on kuitenkin aitojen työväenpuolueiden kokonaiskannatus. Se ei ole historiassa koskaan ollut yhtä alhaalla.
Tämä ei ole vain vasemmistopuolueiden ja poliittisen työväenliikkeen huolenaihe. Se on koko Suomen ongelma.
Mitä pienempi on vasemmiston voima, sen vähemmän suomalaisella työllä, työn tekijöillä, turvatulle toimeentulolla ja hyvinvointivaltiolla on puolustajia.
Kamppailu työn ja toimeentulon kysymyksistä pitäisi onnistua nostamaan selvemmin poliittisen keskustelun keskiöön.
Suhtautuminen Vasemmistoon on muuttunut
Vasemmiston tulevaisuus näyttää valoisalta, jos maltamme katsoa pidemmällä kuin vain seuraaviin vaaleihin. Suomalaiset suhtautuvat puolueeseemme myönteisemmin kuin aikaisemmin. Positiivisuus näyttää myös olevan pysyvää luonteeltaan.
Tämän syksyn puoluebarometrin mukaan Vasemmistoon suhtautuu myönteisesti tai erittäin myönteisesti 25 prosenttia suomalaisista. Suunnilleen samoissa, jopa hiukan korkeammissa luvuissa on liikuttu viime eduskuntavaalien jälkeen.
Kehitys on ollut huima. Vielä 20 vuotta sitten juuri perustettuun Vasemmistoliittoon suhtautui myönteisesti vain kahdeksan prosenttia suomalaisista, vaikka puolueen kannatus oli kymmenen prosenttia.
Kun viime eduskuntavaalien alla kysyttiin syitä, miksei Vasemmiston äänestäminen houkuttele, oli tärkein syy, ettemme pysty vaikuttamaan. Nyt olemme hallituksessa kääntäneet esimerkiksi Tilastokeskuksen tuoreen tulonjakotilaston mukaan tuloerot laskuun. Tämä vaikuttanee myönteiseen suhteutumiseen.
Jos asennemuutos johtuisi vain siitä, että Vasemmistoa pidetään entistä enemmän ”hovikelpoisena” porvarillisessa Suomessa, silloin sympatia puoluetta kohtaan ei kanavoidu kannatukseksi.
Oikealta tulevista kehuista ei näyttäisi olevan pelkoa, sillä lähes 90 prosenttia kokoomuslaisista suhtautuu Vasemmistoon kielteisesti tai jyrkän kielteisesti. Myös perussuomalaisten kannattajista yli 80 prosenttia suhtautuu Vasemmistoon äärimmäisen negatiivisesti.
Viha-inho-suhteessa perussuomalaisiin on molemminpuolista lämpöä. Vain kuusi prosenttia Vasemmiston tukijoista kokee houkuttelevaksi Perussuomalaisten äänestämisen, 80 prosenttia ei lainkaan houkuttelevaksi ja kymmenen prosenttia ei kovinkaan houkuttelevaksi.
Tämä kumoaa sen median hellimän myytin, jonka mukaan Vasemmistosta olisi erityisesti ”vuotoa” perussuomalaisiin päin.
Toinen median hellimä ajatus on se, että kannattajiemme mielestä panemme liikaa painoa ympäristökysymyksille tai vähemmistöjen oikeuksien puolustamiselle. Tutkimukset eivät kuitenkaan tue tätä kritiikkiä. Vain 3–5 prosenttia kannattajistamme tai potentiaalisista kannattajistamme sanoo, että juuri nämä asiat työntävät heitä pois Vasemmistosta.
Joskus olisi mukava nähdä poliittisia analyysejä, jotka perustuvat faktoihin eikä keksittyihin mielikuviin.
Potentiaali on 18 prosentissa
Vaikka mielikuvaharjoituksilla tai mielipidetiedusteluilla ei kannata antaa liian suurta painoarvoa, voivat ne kertoa myös uudesta, todellisesta muutoksesta ja kannatusmahdollisuuksien kasvusta.
Jopa 18 prosenttia suomalaisista kokee houkuttelevaksi tai erittäin houkuttelevaksi Vasemmistoliiton äänestämisen. Viime eduskuntavaalien jälkeen puolue on liikkunut suunnilleen näissä luvuissa. Tässä on meidän potentiaalimme.
Olen ollut mukana Vasemmiston toiminnassa aktiivisesti vuodesta 1996. Yhtä kauan on pääkirjoituksissa tasaisesti maalailtu auringonlaskun puolueesta ja kerrottu, ettei meillä ole nuoria kannattajia. Tässä on tapahtunut kaikkein selkein muutos.
Alle 30-vuotiaiden keskuudessa Vasemmiston äänestämisen kokee houkuttelevaksi peräti 26 prosenttia. Viime eduskuntavaaleissa nuorisokannatuksemme oli suunnilleen kaksinkertainen verrattuna koko kannatukseen.
Myös 30–39 -vuotiaiden keskuudessa houkuttelevuus on suurta. Mitä vanhempiin väestöryhmiin mennään, sitä alhaisemmaksi potentiaalinen kannatuksemme laskee.
Yksi ryhmä nousee kuitenkin yli muiden. Opiskelijoista jopa 42 prosenttia tuntee vetoa Vasemmiston äänestämiseen. Se on yli kaksi kertaa enemmän kuin työntekijöiksi itsensä määrittelevien ja yli viisi kertaa enemmän kuin eläkeläisten joukossa.
Opiskelijat ovat myös ainoa väestöryhmä, jonka enemmistö suhtautuu vasemmistoon myönteisesti. Sattumaa ei olekaan se, että ylioppilaskuntien vaaleissa vasemmistosta on tullut suurin poliittinen ryhmä.
Näillä positiivisilla näkymillä haluan toivottaa menestyksekästä uutta vuotta.
Kirjoittaja on Vasemmiston puheenjohtaja sekä kulttuuri- ja urheiluministeri.
uutiskirje 