Vieno on taas päässyt pohjoiskorealaisesta tuetun vanhuspalvelun piiristä Suomeen joulun viettoon. Pohjois-Koreassa ei vanhushuollossa ole ruuhkaa. Aina kun alkaa tulla ahdasta, osa asukkaista paljastuu pettureiksi ja tilaa taas on. Toisin on kapitalistisessa Suomessa, jossa vanhukset riutuvat ahtaissa hoitolaitoksissa.
Suomessa meno on entisellään. Stay-, pray- ym. bonuksilla kannustetaan yhtä ihmislajia, homo ahneuksusta ja sosiaaliturvaa leikkaamalla ja työttömäistämällä (työllistämisen vastakohta) toista, homo ahkerusta. Kun jaettava vähenee, ahneus lisääntyy. Ja kun ahneus lisääntyy, kutsutaan paikalle palkitsemiskonsultit, minkä jälkeen alkavat yt-neuvottelut.
Johtajien palkitseminen on huolellisesti harkittua toimintaa. Rikastua voi palkitsemisjärjestelmillä ja kehittämällä palkitsemisjärjestelmiä.
Ekstrapalkkaa voi saada kolmesta eri syystä. Ensimmäinen peruste palkkioille on, jos firmalla menee oikein huonosti. Jos firmalla menee oikein hyvin, voidaan palkkioita myös maksaa. Kolmas peruste ylimääräisille palkkioille on se, että firmalla menee normaalisti. Arvostelijat, jotka väittävät, että palkkioita maksetaan turhasta ja summittaisesti, ovat siis täysin väärässä.
Kaikkien puhallusten sekä äiti, isä, isoäiti että isoisä oli herra Flop, joka fileoi Suomen kännykkäteollisuuden eikä suomalaisille jäänyt edes perkuujätteitä, sai firman pörssikurssin lehmän häntää muistuttavaan asentoon, kun se aiemmin muistutti nuoren miehen taistelukunnossa olevaa suvunjatkovekotinta, ja laittoi kilometritehtaalla kymmeniä tuhansia homo ahkeruksen edustajaa.
Tästä kaikesta hänet palkittiin lisäpalkkioilla, jonka rinnalla lottojättipotti on portsarirahaa. Vastaavanlaisiin palkkioihin pääsevät vain muutamat ratinpyörittäjät, joita urheilijoiksikin kutsutaan.
Jeesuksen sanoma toistuu Suomessa elävällä tavalla. Tupo kiellettiin enemmän kuin kolme kertaa. Ja katso: se nousi kuolleista.
Tupo-sanakin oli kielletty vuosia. Väärän sanan sanojat olivat vuosia leimattu ajastaan jääneiksi hyväntahtoisiksi, mutta yksinkertaisiksi ihmisiksi.
On kuitenkin poikkeuksellisia henkilöitä, jotka kykenevät ajan ankarassa riennossa säilyttämään linjansa. Yli 30 vuotta sitten suomalaisen ajattelun Vantaanjoki, Björn Wahlroos, vastusti tupoa: irti tulopolitiikasta, irti luokkasopuilusta.
Ajatusten Vantaanjoen ei ole tarvinnut kantojaan muuttaa. Nalle vaatii edelleen irtautumista tulopolitiikasta ja luokkasopuilusta. Tällainen yhteiskunnallisen ajattelun linjakkuus on näinä aikoina erittäin harvinaista. Kyse on poikkeusyksilöstä. Meidän aikamme Mannerheim.
Vuoden 2013 teemat ovat olleet tutut ja turvalliset.
Yhteistoimintaneuvotteluista on tullut yrityksissä ns. normaali tilanne. Hämmennys lienee aikamoinen, jos tulisi aika, jolloin niitä ei käytäisi. Neuvottelut loppuvat silloin kun poispotkittavat loppuvat. Silloin saamme nähdä sellaisenkin työttömien ryhmän kuin yt-neuvottelijat.
Eläkeneuvottelut eivät ole joutaneet eläkkeelle, eivätkä jouda. Työuran pidentämispyrkimyksissä on onnistuttu: eläkeneuvottelujen uraa on pidennetty.
Vieläkään ei ole löydetty sellaista yhteiskunnallista ongelmaa, jonka ratkaisuksi verojen alentaminen ei kelpaisi. Toinen lähes yhtä toimiva konsti on valtion tuen lisääminen.
PISA-tutkimuksessa havaittiin, että lasten matemaattiset taidot ovat romahtaneet. Vanhemmilla oikeistopoliitikoilla numerotaidottomuudesta on ollut merkkejä jo pitkään. Vain kolmen A:n ääliö pystyy samaan hengenvetoon vaatimaan veroja alas ja valtion menoja ylös. Näitä ääliöitä on täsmälleen kolmea lajia: umpipöljiä ja puolipöljiä.
Mahdollinen lukija varmaankin hämmästelee, miksei Vienolla ole mitään sanottavaa ole perussuomalaisista. Ei heidän kustannuksellaan voi naljailla, he tekevät sen itse.
Auto ajoi joen yli. Joe kuoli. Oppositio teki välikysymyksen. Mitä väliä!
uutiskirje 