Lyhyeksi jääneen joulurauhan jälkeen suomalaisia on herätelty kriisitietoisiksi isoilla kämmenillä – vai pitäisikö sanoa kengillä. Varsinkin Sampo-konsernin voimakaksikko Björn Wahlroos ja Kari Stadigh ovat kuin herätyskokouksen saarnaajia, jotka uhkaavat jos ei nyt maailman- niin Suomen lopulla.
”Wahlroos sekä Etelärannan vuorineuvokset ja talousasiantuntijat ovat vaipuneet lähes koomaan Suomen talouden tulevaisuuden suhteen. Kaikki menee pieleen ja viimeinen sammuttaa valot”, kiteytti kehittämispäällikkö Ilkka Lehtinen Tilastokeskuksesta ajan hengen pari päivää ennen kuin isokenkäiset jatkoivat valitusta uusimmassa seminaarissaan.
Yksi kestovalitus koskee työvoimakustannuksia. Lehtisen tilasto vuodelta 2012 osoittaa, etteivät ne Wahlroosin puheista huolimatta Suomessa ole sen korkeammat kuin kilpailijamaissa. Nousutahti vuodesta 2005 tosin oli muita suurempi, mutta keskitetyistä sopimuksista irti pyristellyt Eteläranta sai vain, mitä itse pyysi.
Vuonna 2012 alijäämä oli yksi EU-maiden pienimpiä.
Uudempi kestovalituksen aihe on Suomen julkisen sektorin suuruus. Se on 58 prosenttia ja paisunut liikaa, presidentti Sauli Niinistö murahti keskiviikon talousseminaarissa.
Onko Suomessa siis liikaa opettajia, sairaanhoitajia ja poliiseja? Vai ehkä liian vähän verotuloja muun muassa siksi, että suuryrityksille on luotu lailliset keinot niin sanottuun verovälttelyyn ja omaisuuden vähäisestäkin verottamisesta on luovuttu?
Toinen puoli totuutta löytyy tässäkin asiassa Tilastokeskuksesta. Kansantalouden tilinpidon asiantuntija Olli Savela valotti joulun alla Suomen julkisten menojen suhteen bruttokansantuotteeseen olevan kansainvälisesti verrattuna korkea, koska se sisältää muun muassa eläkkeet, myös yksityisellä sektorilla maksetut, joiden suhde bkt:hen on yli 13 prosenttia.
Savela muistutti, ettei julkisen talouden tasapainon kannalta tärkeää ole menojen suuruus vaan menojen ja tulojen erotus. Julkiset tulotkin ovat Suomessa suuret, toissa vuonna yli 54 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen.
Vuonna 2012 alijäämä oli noin kaksi prosenttia bkt:sta eli yksi EU-maiden pienimpiä.
Suomen taloudessa on kosolti ongelmia. Rakennemuutos on jyrännyt teollisuustyöpaikkoja, pitkäaikaistyöttömyys on korkealla, vienti ei vedä. Hallitus on vastannut ongelmiin muun muassa historiallisella yhteisöveron alennuksella ja palkansaajat suostumalla historiallisen pieniin palkankorotuksiin, mutta mikään ei riitä.
Ehkä Tilastokeskuksen Lehtinen on oikeassa: vuorineuvokset ovat vaipuneet koomaan. Siitähän viime kädessä on kysymys, etteivät suomalaiset yritykset pysty kehittämään kilpailukykyisiä tuotteita, jotka kävisivät maailmalla kaupaksi. Tarvitaan vähemmän isokenkäisten keskenään pitämiä seminaareja ja valitusta, enemmän luovuutta ja parempia johtajia.
uutiskirje 
