Tämän päivän globaali kapitalismi oli hahmottunut jo 1400-luvun Firenzessä, jossa tehtaanomistajat ja pankkiirit taistelivat verisesti vallasta. Tuotannon salaisuuksien paljastamisen estämiseksi säädettiin laki, etteivät tekstiilitehtaiden työläiset saaneet poistua Firenzestä kertomaan muiden kaupunkien tehtailijoille tuotannon salaisuuksia.
Palkkoja pidettiin häikäilemättömästi alhaisina, jotta tuotteet voitiin myydä mahdollisimman alhaisin hinnoin. Pääoman ylivalta suhteessa työhön oli karmaisevan ylivoimainen. Työläisiltä oli ammattikuntiin järjestäytyminen kielletty, jotta he eivät olisi voineet valvoa etujaan. Ulkomailta tuotiin myös halpatyövoimaa.
Vaikka Marx ja Engels ennakoivat tarkasti kapitalismin kehityksen suuntaa jo 170 vuotta sitten Kommunistisessa manifestissa, ovat monet globaalin kapitalismin ilmiöt tulleet vasemmistollekin ikään kuin yllätyksenä. Kapitalismiin suhtaudutaan kuin kummitukseen pelonsekaisin tuntein, eikä oikein osata päättää, mitä tuolle kummitukselle pitäisi tehdä.
Kun pääoma kasvaa, pääoman valta työläisiin kasvaa.
Australialainen, Princetonin yliopiston filosofian professori Peter Singer (s.1946) kirjoitti pamfletin Marxista vuonna 1980, ja teos näki vastikään päivänvalon myös suomeksi. Singer erittelee Marxin ajatusten peruslähtökohtia ja haluaa erotella jyvät akanoista siten, että niiden kestävä ydin jää jäljelle.
Toisenlainan maailma
Monessa suhteessa maailma oli 34 vuotta sitten, Moskovan kesäolympialaisten ja John Lennonin kuolinvuonna, melko lailla toisenlainen kuin nykyään. Neuvostoliitto oli vielä maailmanpolitiikassa voimissaan, ja länsimaat joutuivat ottamaan huomioon 1970-luvun maailmanlaajuisen vasemmistoradikalismin kaiut. Toisin sanoen työväenluokalla meni länsimaissa porvariston sosialismin pelon vuoksi hyvin. Lähes puolet ihmiskunnasta eli tuolloin maissa, joiden hallinnot kutsuivat itseään marxilaisiksi.
Marx-kirjan suomentaja Teppo Eskelinen huomauttaa alkusanoissaan, että Singer arvioi kovin itsevarmasti virheellisiksi Marxin käsitykset kapitalistien ja työläisten välisten taloudellisten erojen kärjistymisestä tai kapitalismin romahtamisesta sisäisiin ristiriitoihinsa.
Eskelinen kysyykin, pitäisikö näitä käsityksiä kuitenkin arvioida uudelleen finanssikriisin aikana? Eikö kehittyneimmissä kapitalistimaissa ole nimenomaan nähty palkkatason jäädyttäminen ja talousjärjestelmän rakenteellinen kriisiytyminen?
Oliko Marx kenties enemmän oikeassa kuin uskottiin kysyessään, miten tällainen tilanne on voinut syntyä, että ihminen on takonut omat kahleensa ja muuttunut itsensä viholliseksi.
Oravanpyörän pyörittäjät
Kapitalistisessa tuotannossa ainoana päämääränä on nopeuden ja määrän jatkuva lisääminen sekä työntekijöiden määrän vähentäminen, jotta palkkakustannukset saadaan minimoitua. Ihmisten ja yhteiskunnan kannalta tämä on täydellisen nurinkurista.
Teknologia ei ole meitä kapitalististen tuotantosuhteiden vallitessa vapauttava, koska se saa vain työntekijät kilpailemaan yhä vähenevistä työpaikoista yhä huonommilla eduilla. Singerin mukaan rationaalisesti organisoituna teollistumisen pitäisi mahdollistaa materiaalisten hyvin runsaus minimaalisella vaivannäöllä.
Kuitenkin kapitalismissa teknologinen edistys yksinkertaisesti vähentää tuotetun hyödykkeen arvoa, jolloin työläisen täytyy työskennellä aivan yhtä kauan saman palkan eteen. Tästä johtuvat yhä voimakkaammaksi käyvät työnantajien vaatimukset työajan pidentämisestä.
Paradoksaalista on myös se, että kapitalismissa talous kärsii ylituotannosta eli yltäkylläisyys tuottaa taloudelle kärsimystä, koska talouden pitää saada vapaasti kilpailla kasatakseen yhä enemmän pääomia, jotta se voisi kasata yhä enemmän pääomia…
Tätä oravanpyörää pyörittävät puritaaniset raha- ja pääomasyöpöt tuntevat ainaista pelkoa siitä, että joku on jossain onnellinen ja asiat menevät hyvin. Tämä yksilölliseen hyötyyn tähtäävä rationaalisuus johtaa kollektiiviseen irrationaalisuuteen.
Marx ei jätä rauhaan
Vuonna 1847 Marx piti talousaiheisen luentosarjan Brysselin työväenyhdistyksen vieraana. Luennot julkaistiin lehtiartikkeleina ja 1849 kirjasena Palkkatyö ja pääoma. Singerin mukaan noissa luennoissaan Marx hahmotteli jo Pääoman suuret linjat aloittaen työstä, jota kuvataan ”työläisen omaksi elämäntoiminnaksi, hänen oman elämänsä ilmentymäksi”.
Kuitenkin kapitalismissa työstä tulee hyödyke, jota työläisen on myytävä säilyäkseen hengissä. Niinpä hänen elämäntoimintansa eli työnsä pelkistyy välineeksi jatkaa elämää, ei elämän osaksi vaan elämän uhraamiseksi. Hänen todellinen elämänsä alkaa vasta kun työ loppuu, ”pöydässä, tavernassa, sängyssä”.
Palkkatyötä ei ole ilman, että pääoma on ostanut sen käyttöönsä. Kaikki pääoma on vaihtoarvojen summa, mutta kaikki vaihtoarvo ei ole pääomaa. Vaihtoarvojen summasta tulee pääomaa vain, jos sitä käytetään itsensä kasvattamiseen vaihtamalla sitä työhön.
Kun pääoma kasvaa, pääoman valta työläisiin kasvaa. Palkkatyö tuottaa rikkauden, joka hallitsee palkkatyötä. Se saa tältä vihamieliseltä voimalta hengissä säilymisensä välineet ainoastaan sillä ehdolla, että se auttaa pääoman kasvattamista.
Pääoma lisää valtaansa syventämällä työnjakoa, koska kapitalistien välinen kilpailu pakottaa tekemään työvoimasta aina vaan tuottavampaa.
Tämä on se oravanpyörä, jonka pyörimisnopeus kiihtyy äärimmilleen, ja saattaa ylittää ihmisen sietokyvyn rajat.
Marx ei jätä meitä rauhaan kysymyksillään. Singer muistuttaa, miten irrationaalinen kapitalistinen talousjärjestelmä hallitsee meitä sen sijaan että hallitsisimme sitä:
”Tiedämme kuitenkin nykyisin, että vapaan ja tasa-arvoisen yhteiskunnan rakentaminen on vaikeampi tehtävä kuin Marx kuvitteli.”
Vapaus on sana, mutta tasa-arvoisuus on asia. Singerin pamfletti on mielenkiintoinen katsaus suuren ajattelijan peruslähtökohtiin tiellä onnen, vapauden.
Peter Singer: Marx. Suomentanut Teppo Eskelinen. Into 2013. 120 sivua.
uutiskirje 
