Nihilismin ABC osa 4
Bostonilainen patriisi ja historioitsija Brooks Adams (1848-1927) katsoi, että kaupalliset sivilisaatiot syntyvät ja kuolevat ennakoitavissa jaksoissa, kun markkinoiden ja kaupan keskukset kokoavat ihmisiä suuriin keskuksiin harjoittamaan kaupallista toimintaa.
Varallisuuden kasvaessa hengen luova voima hupenee, henkiset arvot rapistuvat ja kutistuvat ahneudeksi kaikkine lieveilmiöineen ja niiden seurauksineen.
Ahneus johtaa luottamuksen katoamiseen ja epärehellisyyteen murentaen yhteiskunnan moraalista arvoperustaa.
Porvaristolla ei ole asettaa kapitalismin aiheuttamaa kulttuurista, taloudellista ja henkistä rappeutumista ja nihilismiä vastaan muuta kuin keskiajan hallitsevat aatteet, joissa usko ja sotilaalliset ideat on sulautettu toisiinsa.
Tämän uskon käytännön toteuttamisen muoto ja rituaali on urheilu, jonka kautta porvariston ainoa ihanne, kilpailu, tuodaan esiin ja juurrutetaan sukupolvesta toiseen kulttuuriperinnöksi ja ainoaksi suositeltavaksi käyttäytymisnormiksi. Menestys-eetoksen pimeä puoli on pelko menestyksen menetyksestä.
Miten modernin sivilisaation synnyttänyt mentaliteetti syntyi? Keskiajan ristiretket synnyttivät uuden ihmistyypin, papin ja sotilaan synteesin. Tässä tyypissä sekoittui talismaanisten, onnea ja haavoittumattomuutta tuovien maagisten esineiden (Graalin malja) metsästys sekä puhtaan taloudellisen voiton tavoittelu.
Konstantinopolin tuho vuonna 1453 merkitsi tunteellisen sivilisaation, keskiaikaisen ritarityypin ja feodalismin tuhoa ja reformaatioajan rahanlainaajatyypin syntymistä.
Keskiajan pelon ja mysteerin henkisessä ilmapiirissä syntyivät sotilaalliset ja uskonnolliset arvot. Kun koronkiskoja alkoi dominoida yhteiskuntaa, katosivat emotionaaliset, sotilaalliset ja artistiset, luovat yksilöt. Alkoi rahanvaihtajien ja -lainaajien, koronkiskureiden aikakausi. Peikkomainen pankkimies syrjäytti uskonnollis-sotilaallisen ritarisankarityypin.
Peikko on kaksijakoinen hahmo: pelottava ja huvittava, ei vakavasti otettava. Se edustaa ulkopuolisuutta, ihmisen yöpuolta, arvaamattomuutta, ennakoimattomuutta.
Peikkoa ei voi kirota eikä sitä voi rukoilla. Kapitalismin syvin olemus on peikon arvaamattomuutta.
Pankkiiri on papin ja sotilaan peikkomainen välimuoto, yhdistelmä, sekasikiö, arvojen sekamelska.
Peikko on paha henki, pelättävä olio, haltija tai pahankurinen ja häijy, ilkeä ihminen tai eläin.
Peikko kaihtaa päivänvaloa, sen puuhastelut ovat aina hämäräperäisiä, kun ei varmuudella tiedetä, kenen tai millä asioilla se kulloinkin liikkuu.
Peikon (pankkiirin) outouden edessä ihminen tuntee olonsa epävarmaksi, elämältä on ikään kuin pohja pois.
Renessanssin ja reformaation aikakaudella 1500-1600-luvuilla syntyi peikkomainen (bete noir) koronkiskojan ja rahanlainaajan inkarnaatio.
Suomessa peikkojen ja ihmisten tiet alkoivat erkaantua joskus 1200-luvulla, kun kristinusko alkoi hitaasti vakiintua. Ensimmäisiä kirjoitettuja viitteitä peikoista löytyy 1600-luvulta liittyen noitaoikeudenkäynteihin. Niissä peikot esitetään demonisessa valossa, riettaina perkeleen kätyreinä.
Tässä 20-osaisessa juttusarjassa käsitellään vähättelyyn ja mitätöintiin tähtäävän nihilismin ilmenemismuotoja eri näkökulmista, ja miten se on ilmennyt eri aikakausina.
uutiskirje 
