Historiankirjoituksen isänä pidetyn Herodotoksen, (noin 485–420 eaa.) mukaan lyydialaiset ottivat ensimmäisinä käyttöön leimatun metallisen rahan suunnilleen 650–600 eaa. Lyydia sijaitsi nykyisen Turkin alueella. Rahan käytöstä on olemassa hajanaisia tietoja tätä edeltävältä ajalta ja rahan edeltäjänä pidetään Mesopotamiassa noin 3000 eaa. käytettyä savista velkakirjaa.
Ennen kuin valtiollinen raha voitiin ottaa käyttöön ihmisten piti omaksua ajatus siitä, että asioiden taloudellista arvoa voidaan mitata yhden mittayksikön, rahan, avulla. Nykyihmiselle tämä ”totuus” on itsestäänselvä, mutta vaihdannaistalouteen tottuneille ihmisille harppaus rahatalouteen oli hallitsijoiden kannalta mullistava uudistus. Muutos ei tapahtunut yhdessä yössä tai vuosisadassa, vaan rahan käyttö levisi hiljalleen vuosituhansien aikana ympäri maailmaa.
Ensimmäiset rahankäyttäjät olivat kuninkaita ja suuren varallisuuden haltijoita, joilla oli tarve muuttaa omistuksensa helposti hallittavaksi kokonaisuudeksi useasta syystä. Rahan avulla rikkaat pystyivät suojelemaan omaisuuttaan paremmin ja varastoimaan sitä helpommin. Metalliraha säilytti vaihtoarvonsa muuta omaisuutta, kuten viljaa, viiniä ja hirvennahkoja paremmin eikä ollut herkkä luonnonmullistuksille tai taloudellisten suhdanteiden vaihteluille.
Raha mahdollisti kuninkaiden ja hallitsevan luokan todellisen varallisuuden piilottamisen kansalta. Tämä taas mahdollisti keinottelun tavaroiden hinnoilla, minkä merkitys rahatalouden ongelmana on vain korostunut Antiikin ajoista lähtien.
Tarun mukaan filosofi Thales (noin 645–546 eaa.) osti kaikki Miletoksen öljynpuristimet ennen satokautta, koska tiesi sadosta tulevan hyvän. Sadonkorjuun aikaan hän myi puristimet takaisin kalliimmalla ja jäi historiaan ensimmäisenä keinottelijana. Nykyään lähes koko sijoitusmaailma perustuu Thaleksen metodin apinointiin.
Rahaa on aina käytetty ihmisten hallitsemiseen. Kustaa Vaasa tehosti Ruotsin kuningaskunnan uudelle tasolle nimenomaan tiukentamalla verotusta, joka silloin perustui vielä pitkälti luontaistuoteverotukseen.
Olemme päässeet rahan käytössä niin pitkälle, ettei sen arvo perustu enää rahana käytettävän metallin arvoon. Pankkitilillä komeilevan numerosarjan arvo perustuu sopimukseen. Ero Mesopotamian savisiin velkakirjoihin ei ole suuri, sillä nykyinen raha perustuu myös velkaan ja pankkien tyhjästä luoma velka taas pitää koko keinottelutaloutemme pystyssä.
Rahalla on myös se huono puoli, että se ei ole tähän päivään mennessä tasoittanut tuloeroja, vaan syventänyt niitä. Vielä kolme sataa vuotta sitten maailman varakkaimpien 12 ihmisen ei olisi ollut mahdollista omistaa enemmän kuin lähes puolet sen hetkisen maailman väestöstä.
Rahasta ei olla kuitenkaan luopumassa, vaikka nykyihmiselle siirtyminen muovikorttien höpörahasta takaisin rahattomuuteen kävisi vaivattomasti. Se tosin nostaisi esiin kysymyksen yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta, joka on saatu vuosituhansiksi rahan avulla haudattua.
Kirjoittaja on turkulainen putkiasentaja.
uutiskirje 
